Puukerrostalo­rakentamisen säätelyä lähdettiin purkamaan Sipilän hallituksen kaudella, jotta puun käytölle ei olisi tarpeettomia esteitä. Ohjeita pitäisi kuitenkin vielä myös täsmentää ja määräysten velvoittavuutta lisätä.

Puurakentamisen ongelmat liittyvät muun muassa massiivipuurakenteiden palomääräyksiin ja puurakenteiden eristeisiin.

”Kivi- tai lasivillaa ei voi käyttää, jos halutaan laskea rakentamisen kokonaispäästöjä. Toisaalta puupohjaisten eristeiden käyttöä rajoitetaan, koska niillä ei päästä vaadittuun paloluokkaan. Nyt tutkitaan, voidaanko esimerkiksi purua käyttää eristeenä”, ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelmapäällikkö Petri Heino sanoo.

Julkisivuihin sekä parveke- ja ikkunamateriaaleihin liittyvät yksityiskohtaiset kaavamääräykset hidastavat puurakentamista. Kaupunkikuvalautakuntien päätökset ovat usein ennakoimattomia. Joillakin paikkakunnilla puututaan pieniin yksityiskohtiin ja toisaalla ollaan suurpiirteisempiä.

”Vaatimusten kirjavuus hankaloittaa uusien innovatiivisten rakennusjärjestelmien kehitystyötä. Myös osaamisen puute ja pilottirakentamisen luonteesta johtuvat rakennuskustannukset hidastavat puukerrostalorakentamisen kasvua”, rakennusyhtiö Lehdon Deco-puukerrostalojen hankekehitysjohtaja Riku Kimpimäki sanoo.

Oikeat eristeet oikeaan paikkaan

”Puurakentamisen rakenneratkaisuissa on riskialttiita ratkaisuja sekä ilmastonmuutoksen että lämmöneristyksen lisäämisen näkökulmasta,” Tampereen yliopiston rakennusfysiikan professori Juha Vinha sanoo.

Rakenneratkaisuissa ongelmana ovat erityisesti liian ohuet ja herkästi homehtuvat tuulensuojalevyt eli nykyisin käytettävät 9 millimetriä paksu kipsilevy ja 12-millinen puukuitulevy. Ne eivät eristä tarpeeksi, vaan puurunko ja levyjen sisäpinta ovat liian viileässä.

Kun lämmöneristystä on tullut enemmän rungon sisäpuolelle, sisältä ei siirry enää riittävästi lämpöä rakenteen läpi. Tällöin rakenteen ulko-osissa on enemmän homeen kasvulle suotuisia olosuhteita. Ilmastonmuutoksen edetessä rakenteen ulko-osan homehtumisriski kasvaa entisestään.

”Kantavan puurungon ulkopuolelle tarvitaan lisää lämmöneristystä, jotta puurunko olisi lämpimämmissä ja kuivemmissa olosuhteissa. Erityisen tärkeää tämä on silloin, jos ulkoverhouksena käytetään tiiliverhousta”, Vinha sanoo.

Ohuiden tuulensuojalevyjen käyttö on yleinen ja edullinen ratkaisu puurunkorakenteissa. Ohjeet suosittelevat rakennefysikaalisesti parempia rakenteita, joissa tuulensuojalevyt ovat lämpöä eristävämpiä.

”Riskialttiin rakennustavan muuttaminen edellyttää ilmeisesti velvoittavia määräyksiä, mutta niihin tätä asiaa ei ole saatu mukaan. Miksi näin on, sitä pitää kysyä lainsäätäjältä”, Vinha sanoo.

Erityishuomio korkeaan rakentamiseen

Korkeassa puurakentamisessa pitää huomioida erityisesti viisto­sateen vaikutukset. Toki vaatimukset ovat samanlaiset betonirakenteissa, mutta puurakenteissa veden vaikutus korostuu. Ongelmana ovat myös nykyiset tiiviit talot, joissa voi syntyä herkästi ylipainetta ilmanvaihdon puutteellisen säädön vuoksi.

”Vaarana on, että paine-eron seurauksena sisältä virtaa ilman mukana vesihöyryä rakenteisiin. Se voi aiheuttaa home- ja kosteusongelmia puurakenteisiin. Tiiviissäkin rakenteissa on aina vuotokohtia”, Vinha sanoo.

Vinha painottaa, että puurakenteissa pitäisi olla nykyistä enemmän vikasietoisuutta: kun virheitä väistämättä aina tehdään, rakennusten toteutustavat ja rakenteet kestäisivät niitä paremmin.

”Liitoskohdat ovat puuelementtien herkimmät paikat. Jos rakennusta ei tehdä kokonaan sääsuojan alla, pitää ainakin liitokset suojata.”

Tiilen ja puun liitto on ongelmallinen, koska tiili imee kosteutta sateella. Kun se alkaa kuivua, se luovuttaa kosteutta sekä ulos että­ sisäänpäin. Jotta tiilen takana oleva puurakenne voidaan suojata kosteusvaurioilta, pitää tehdä erityisratkaisuja: tiiliverhouksen ja puurungon väliin on saatava kunnollinen tuuletus ja tuhti lämpöeristys. 

Teksti Jukka Nortio, kuva Vastavalo/Ari Andersin