Seinärakenteen kunto on aina tutkittava ennen korjausta. Purueristeisen seinän lisälämmöneristys pitäisi aina tehdä rakenteen ulkopintaan. Vanha seinärakenne jää silloin ”lämpimälle” puolelle, ja näin vältytään seinän lisävaurioilta.

Purueristeiset ulkoseinärakenteet yleistyivät hirsiseinärakenteiden jälkeen 1930- ja 1940-luvuilla. Tyypillinen purueristeisen seinän rakenne on seuraava: julki­sivuverhous, tervapaperi, vinolaudoitus, tervapaperi, 100 millimetrin pystyrunko ja purueriste, tervapaperi, vaakalaudoitus ja pinkopahvi tai huokoinen puukuitulevy. Tällainen seinärakenne on vesihöyryä läpäisevä.

Puruista otettiin mikrobinäytteet. Purueristeissä oli kosteusvaurioon viittaavia mikrobeja.

Vinolaudoitus oli tavanomaisesti rungon ulko­pinnassa seinän jäykistävänä rakenteena, ja sisä­pinnassa oli vaakalaudoitus. Seinärakenteiden laudoituksiin käytettiin poikkeuksetta perustusten muottilaudoitusta.
Ulkoverhousmateriaali asennettiin suoraan kiinni vinolaudoitukseen. Laudoituksen alla käytettiin
tervapahvia tai jopa kattohuopaa.

Kattohuopa on ollut liian tiivis ulkoseinän pintaan. Tällaisissa taloissa on yleensä laajoja lahovaurioita vinolaudoituksessa ja rungossa.

Vanhoja julkisivuverhouksia on vuosien kuluessa pilattu maalaamalla liian tiiviillä julkisivumaalilla.
Sisäilman vesihöyry ei ole päässyt tasaantumaan seinä­rakenteen läpi ja julkisivuverhouksiin on syntynyt vaurioita.

Onneksi purueristeiden sisä­pinnassa oli normaali pahvi eikä pah-yhdisteitä sisältävää terva­paperia. Seinärakenteen voi korjata ulkokautta uusimalla seinän lämmöneristeet ja julki­-sivu­­ver­houksen.

Aluksi huolellinen kuntotarkistus

Seinärakenteen kunto pitää aina tutkia avaamalla rakenteet. Tervapahvin pah-pitoisuus, muun muassa naftaleenipitoisuus, on tarkistettava. Purujen mahdolliset mikrobivauriot on myös tutkittava ennen kuin ryhdytään korjaustoimiin. Tervapahveissa oleva pah-yhdisteiden haju imeytyy seinän puurakenteisiin. Siksi haju voi aiheuttaa haju- ja terveyshaittaa, vaikka seinän eristeet ja tervapahvit poistettaisiin kokonaan.

Ulkoseinän rakenteita suunniteltaessa on otettava huomioon myös purueristeiden elinkaari. Purueristeen tavoitteellinen elinkaari on 50 – 60 vuotta.

Rintamamiestalon seinärakenteeseen on syntynyt lahovaurioita kattotikkaiden kiinnityspulttien alapuolelle.

Lisälämmöneristyksen asentaminen

Jos purueristeinen seinärakenne vaatii vain lisä­lämmöneristystä, eristyskerros pitäisi tehdä seinän ulkopintaan. Siten purueristeet jäävät rakenteen lämpimälle puolelle, eikä ole vaaraa, että kastepiste syntyy keskelle vanhaa rakennetta.
Ulkopinnan lämmöneristyksen asentaminen vaatii poikkeuksetta vanhan julkisivuverhouksen purkamista ennen uuden eristekerroksen asennusta. Seinä­rakenteen ulkopintaan pitää aina rakentaa tuulen­suojakerros ja tuulettuva julkisivurakenne.

Jäljelle jäävät seinien runkorakenteet puhdistetaan mekaanisesti ja imuroidaan ennen jälleenrakennusta. Homemyrkkyjen käyttöä ei enää suositella.

Lisälämmöneristysten tekeminen seinän ulkopintaan voi aiheuttaa haasteita räystäällä. Räystäät kapenevat ja aiheuttavat ongelmia rakennuksen julkisivun säilymisessä.

Alkuperäinen purueristeisen seinän rakenne: 1. Julkisivuverhous 2. Tervapaperi, tuulensuoja 3. Vinolaudoitus, seinän jäykistys 4. Tervapaperi tai pahvi 5. Sahanpurueriste tai kutteripuru 6. Tervapaperi tai pahvi 7. Vaakalaudoitus 8. Puukuitulevy tai pinkopahvi 9. Tapetti

Sisäpintaan tiiviimpi eristekerros

Korjausten yhteydessä pitäisi aina avata ikkunan alapuoliset rakenteet.

Seinään kannattaa lisätä sellaista lämmöneristettä, joka on luonteeltaan samankaltaista kuin purueriste, esimerkiksi selluvillaa. Mikäli rakenteen sisäpintaan tehdään lisälämmöneristys, sen paksuus ei saa olla yli 50 millimetriä. Seinärakenteen sisäpintaan tehdään tiiviimpi eristekerros kuin ulkopuolelle.

Sisäpuolella seinien ja ikkunoiden välinen tiivistys parantaa seinän lämmöneristävyyttä. Ilman­vaihtoa on syytä lisätä rakennuksessa, jonka tiiviyttä parannetaan.

Seinän kosteustekninen toimivuus kannattaa aina varmistaa rakennesuunnittelijalla.

Teksti ja kuvat Marit Sivén

Kirjoittaja on rakennusmestari, RTA ja yrittäjä. Hän työskentelee omistamassaan Matti Eklund Oy:ssä.