Helsingin Pirkkolan jäähallin purku-urakasta syntyvää materiaalia hyödynnetään muun muassa energian­tuotannossa ja uusien rakennushankkeiden maantäytössä. Kierrätys onkin nouseva trendi purkumarkkinoilla.

Pirkkolan vuonna 1974 valmistunut jäähalli sekä vuonna 1992 rakennettu varajäähalli katoavat lopullisesti liikuntapuiston maisemasta kuluvan syksyn aikana. Sisäilmaongelmista kärsineet tilat ehtivät olla vuoden käyttökiellossa ennen purkutöiden alkamista. Tontille rakennetaan uudet hallit.

Työmaalta tavoitettu Deleten projektipäällikkö Hannu Koski kertoo, että purku-urakka on edennyt suunnitelmien mukaisesti. Suurimmat haasteet ovat liittyneet purkutyöstä syntyvään pölyyn, jonka leviämistä ulkoiluteille ja läheiselle Plotin lammelle on rajoitettu kastelemalla työmaan pölyäviä kohteita.

”Vanhemman osan kattorakenteissa on paljon eristevillaa, jonka pölyämistä on mahdotonta estää kokonaan. Pölyn määrää voidaan kuitenkin rajoittaa kastelemalla purettavat rakenteet mahdollisimman hyvin ennen työn aloittamista”, sanoo Koski.

Purkukohteena pitkän jännevälin omaava jäähalli on sekä mielenkiintoinen että haastava. Halli puretaan yksi
tuentaväli kerrallaan, mikä edellyttää purkutyössä käytettäviltä koneilta riittävää ulottuvuutta. Työmaan turvallisuus varmistetaan pitämällä purkumiehistö pienenä sekä asettamalla kohteen ympärille riittävä määrä vahteja.

Syntypaikkamurskaus yleistyy

Pirkkolan jäähallin purkamisesta syntyy jätettä 5 500 tonnia, josta valtaosa muodostuu betonista. Tosin jätteestä puhuminen ei täysin vastaa todellisuutta, sillä purun yhteydessä syntyville materiaalivirroille on luvassa uusi elämä esimerkiksi maarakentamisessa uusiokiviaineksena tai energiantuotannossa.

”Tänä päivänä betoni on merkittävä raaka-aine, joka voidaan jalostaa uusiokäyttöön suoraan sen syntypaikalla. Esimerkiksi Pirkkolan jäähallin rakenteista ja perustuksista saatava betonimassa murskataan työmaa-alueella”, Koski kertoo.

Perinteisesti kunnat ovat suhtautuneet nihkeästi betonijätteen syntypaikalla tapahtuvaan murskaamiseen siitä
aiheutuvan melun ja pölyn takia. Asenteet ovat kuitenkin muuttuneet viime vuosina myönteisempään suuntaan. Pirkkolan jäähallin kohdalla lupa heltisi Helsingin kaupungilta helposti. Vastaavanlaisia hankkeita on toteutettu myös muun muassa Porvoossa ja Keravalla.

”Onhan se järjetöntä kuljettaa betonijäte jonnekin muualle murskattavaksi ja tuoda se sen jälkeen mahdollisesti jopa samalle työmaalle maantäyttöaineeksi. Nykyään murskaamisesta koituvat meluhaitat ovat pienet, ja pölyongelma on ratkaistavissa mobiilimurskaimissa erilaisilla pölynsidontajärjestelmillä. Kauhamurskaimen kohdalla ongelmaa ei ole, sillä betonin pudotuskorkeus on pieni”, pohtii Koski.

Vanhan purkamista ei pelätä

Pirkkolan jäähallin sisäilmaongelmat kuvastavat kasvavan purkubuumin taustoja. Koulujen ja muiden julkisten tilojen terveellisyys puhuttaa, joten kunnat ovat aikaisempaa valmiimpia purkamaan vanhaa ja rakentamaan uutta. Tämän lisäksi uudistunut asunto-osakeyhtiölaki mahdollistaa asuinrakennusten purkupäätösten tekemisen ilman sadan prosentin kannatusta.

”Jos rakennus ei voi hyvin ja korjausvelka kasvaa vuosi vuodelta, on yhtenä vaihtoehtona sen purkaminen ja uuden rakentaminen. Uuteen rakennukseen saatetaan tehdä lisää tilaa rakennuskustannusten osittaiseksi kattamiseksi”, sanoo Deleten aluepäällikkö Tommi Järvinen.

Deleten projektipäällikkö Hannu Koski kertoo, että Pirkkolan jäähallin betoni murskataan työmaa-alueella.

Yhä useammin purkutöiden yhteydessä irrotettavat valaisimet, ovet, ikkunat ja karmit päätyvät sisustusdesignerien käsiin. Tällaisen kiertotalouden pullonkaulana on kuitenkin purettavan tavaran valtava määrä ja sen suhteellisen vaatimaton kysyntä. Siksi jokaista ovenkahvaa ja ikkunanpokaa on mahdotonta pelastaa. Rakennusmateriaalien ja erityisesti betonin kohdalla tilanne on toinen.

”Suomessa purkubetonia on kierrätetty 1980-luvulta lähtien. Silti sen käyttö on ollut pitkään lasten kengissä. Asetelma on parantunut uuden MARA-asetuksen myötä, joka mahdollistaa purkujätteiden laajemman käytön maarakentamisessa. Suurempia, täyttöpaksuudeltaan yli 1,5 metrin projekteja pystytään toteuttamaan ympäristöluvan puitteissa”, kertoo Järvinen.

Uusiobitumin suosio vähäistä

Vaikka purkujätteistä puhutaan yhä yleisemmin uudelleenkäytettävinä purkutuotteina, kaivataan alalle Järvisen mielestä lisää innovatiivisia pelinavauksia. Suunta on toki oikea, sillä jo nyt puusilppua hyödynnetään puulevyjen valmistuksessa, käytettyä lämmöneristettä uudessa puhallusvillassa ja vanhaa kattohuopaa bitumin tuotannossa.

Ongelmallisia kierrätettäviä ovat edelleen muun muassa PVC-muovit,
lasikuitu ja märät eristevillat, joiden kuivattaminen uusiokäyttöön ei ole kustannustehokasta. Liukenemattomia PVC-muoveja pystyttäisiin hyödyntämään ratsastuskenttien muovirouheena, mutta lakipykälät ovat toistaiseksi sen esteenä.

”Kattohuovasta tuotettua bitumia on mahdollista käyttää asfaltin valmistuksessa, mutta jostain syystä sen kysyntä on edelleen pientä. Kyseistä materiaalia syntyy vuosittain noin 15 000 – 16 000 tonnia. Ihmettelen kovasti, miksi sitä ei hyödynnetä asfaltointiurakoissa”, kummastelee Järvinen.