Aki Männyn tuntevat monet – ainakin ne, jotka ovat joskus osallistuneet johonkin RKL:n järjestämään urheilukisaan.

Urheilu ja liikunta ovat aina olleet läsnä Aki Männyn elämässä. Innostus elinikäiseen liikkumiseen alkoi, kun syntymäkoti sijaitsi urheilukentän vieressä Honka­joella Pohjois-Satakunnassa. Kenttä veti puoleensa ympäri vuoden; ulkona oltiin kaikki mahdollinen liikenevä aika. Kesällä pelattiin pesistä ja yleisurheiltiin, talvella hiihdettiin ja luisteltiin.

Kuntien väliset kilpailut olivat tuohon aikaan suosittuja. Honkajoen, Siikaisten ja Karvian välillä kisailtiin niin talvi- kuin kesä­lajeissa. Urheilu muodosti nuoren miehen sosiaalisen ympäristön ja valmisti elämään.
Isän kuoleman jälkeen Akin osoite kuitenkin muuttui teini-­iässä 80 kilometriä etelämmäksi eli Poriin.

”Siellä asui sukulaisiamme. Äidin oli helpompi olla kaupungissa lähellä tukiverkostoa viiden lapsen kanssa”, Mänty muistelee muuttoa isompiin ympyröihin.

Urheilu jäi hetkeksi, kun nuoren miehen piti mennä kesätöihin. Porin tekussa Aki innostui taas urheilusta ja keilailu vei mennessään. Siinä lajissa innostus on jatkunut aina näihin päiviin saakka. Aki herätti henkiin Porin yhdistyksen vanhan keilakerhon noin 15 vuotta sitten. Kaverukset keilaavat säännöllisesti ja kiertävät aina jokavuotiset RKL:n kisat.

Raveista Aki innostui Poriin muuton myötä. Uusi tuttavuus Jouni Miettinen houkutteli innokkaan urheilumiehen ostamaan jopa kimppahevosen.

”Hevonen on uljas eläin. Raveissa olen käynyt siitä asti.”
Porin yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Juhani Kukkakorpi tutustutti Akin myöhemmin golfiin. Se oli rakkautta ensilyönnistä lähtien, ja Aki onkin kaikille RKL-golfiin osallistuneille varmasti tuttu näky kesän kisoissa.

Terveys ja sosiaalisuus

Urheilu ja liikunta ovat antaneet Akille paljon sisältöä ja fyysistä terveyttä elämään. Hän oli haastavassa leikkauksessa vuonna 2016. Urheiluyhteisö ja RKL Porin yhdistyksen ystävien merkitys on ollut valtava jaksamisen tuki.

Jos on Aki ollut aktiivinen vapaa-­ajalla ja yhdistystoiminnassa, niin myös työura oli työntäyteinen.

Valmistuttuaan 1970-luvun hännässä hän aloitti viiden vuoden pestin Nakkilan konepajalla. Nuoren mestarin tie vei aina Venäjälle saakka rakentamaan perunankäsittelylaitosta. Rakennustoimisto Hakanpään aikana vastaavan mestarin työt tulivat tutuiksi useissa eri kohteissa. Satakunnan sairaanhoitopiirin rakennuksia hoidettiin ja rakennettiin Kuntayhtymän palkkalistoilla kuusi vuotta.
Sitten tuli lama.

”Verkostoituminen on edelleen RKL-jäsenyyden väkevin arvo.”

”Meillä oli yhdistyksen jäsenistä noin 60 prosenttia työttöminä 90-luvun puolessa välissä. Jäin itsekin kahdeksi vuodeksi työttömäksi”, Aki muistelee.

Vaikka taskussa oli ylivalvojan pätevyys, Satakunnassa ei töitä ollut. Sitten onni potkaisi, ja Aki pääsi pienen väännön kautta Helsinkiin vuoden pituiselle niin kutsutulle KEKO-kurssille. Kurssin ansiosta hän työllistyi laatukouluttajaksi Jakaplan Oy:n palvelukseen viideksi vuodeksi.

”Vedin ainakin sadalle rakennus­liikkeelle laatujärjestelmäkoulutuksia. Myöhemmin perustin oman Akiplan-­nimisen yrityksen, jossa tein koulutusten lisäksi erilaisia valvojan töitä.”
Vuonna 2004 Aki suoritti tutussa Porin AMK:ssa vielä rakennusinsinöörin tutkinnon ”vanhemmalla” iällä. Vaikka eihän oppiminen iästä ole kiinni, vaan motivaatiosta.

Eläkkeelle nuorena

Vakuutusmyyjä oli aikanaan onnistunut myymään nuorelle mestarille vapaaehtoisen eläkevakuutuksen. Jälkikäteen osto­päätös oli palkitseva, sillä sen turvin Porin ikiliikkuja jäi varhennetulle eläkkeelle jo 58-vuotiaana.

No, luonnollisesti paikallaan ei ole jämähdetty. Porin yhdistyksen toiminnassa Akin kädenjälki näkyy vähän jokaisessa mahdollisessa tapahtumassa. Valtakunnan tapahtumissa, RKL:n kesäpäivät (2013) ja liittokokous (2016), yhdistys­aktiivi oli vahvasti mukana järjestely­toiminnassa. Edelleen lukuisissa muissa Satakunnan urheilukilpailuissa Akin panos on ollut vahva.

Yhdistystoiminta tarvitsee aina muutaman aktiivin touhuamaan yhteisiä ­asioita. Muut kyllä tulevat paikalle ja osallistuvat, kunhan joku ensi hoitaa askelmerkit valmiiksi. Aki antaa paljon kiitosta Olli Hanhiniemelle ja Juhani Kukkakorvelle, jotka ovat aina jaksaneet kantaa huolta yhdistyksestä.

Kolmikko kokoontuu kesän ajan lähes joka maanantai pelaamaan yhdessä ”äijägolfia”. Pelin lomassa vaihdetaan kuulumiset ja suunnitellaan uusia aktiviteetteja jäsenille.

”Runsaat 20 vuotta olen ollut toimeliaasti mukana yhdistyksessä. Verkostoituminen on edelleen väkevin arvo, mitä RKL-jäsenyys voi mestarille antaa.”

Teksti ja kuvat Jari Kostiainen