Vuosi on rakennuksilla alkanut alavirei­ses­ti. Jo viime syksystä lähtien on monista­ lähteistä kuulunut samansuuntainen kaiku:­ työt vähenevät ja pienempiä tai suurempia­ alan yrityksiä menee konkurssiin. Monelle ammatti­veljelle ja -sisarelle se tietää ansion loppumista.

Samalla se tietää henkistä kuormittumista. Mistä löytää näinä aikoina uuden työ­paikan? Ja jos työtä on tarjolla, riittääkö oma osaamiseni siihen, kelpaako kokemukseni?­ Muutosneuvottelujen jälkeen on vaikeaa myös niillä, jotka pitävät työnsä.

Nyt on syytä kaikissa työyhteisöissä miettiä, kuinka lähdemme­ tunnistamaan paremmin työkaverin jaksamista. Olemmeko­ ­aidosti kiinnostuneita kaverin tilanteesta,­ miten­ sen havaitsemme ja uskallammeko ottaa asian esille. Ei olla varmoja, miten kaveri suhtautuu, jos ruvetaan kyselemään.

Omalla kokemuksellani olen havainnut työyhteisössäni hälytysmerkkejä, kun työkuorma kasvaa. Siitä on monen kuitenkin vaikea lähteä keskustelemaan. Esimiehenä huomaan sen työkaverin sulkeutuneisuutena, vähäpuheisuutena ja kehon huonona ryhtinä. Voi olla, että henkilö välttelee yhteisiä kahvihetkiä tai ei osallistu keskusteluihin ja viihtyy vain tiukemmin oman työpöydän ääressä.­ Usein uupu­mus­riskissä oleva henkilö­ yrittää selviytyä annetuista tehtävistä ja sinnittelee mieluummin hammasta purren kuin sanoisi ­ääneen, että minulla on liian suuri kuorma, tarvitsen apua.

Työyhteisössä esimiehen on oltava niin sanotusti hereillä ja havainnoitava henkilöiden käyttäytymistä. Kahden kesken keskustelemalla voi kuormittunut kaveri rohkaistua kertomaan, mitä toivoo muutettavaksi, mitkä tehtävät ovat haastavia sekä riittääkö osaaminen tehtävien hoitamiseen. Usein työyhteisössä voidaan toimenkuvia muokata henkilön osaamisen suuntaan tai kierrättää erilaisia tehtäviä henkilön ja työyhteisön parhaaksi.

Varhainen puuttuminen antaa esihenkilölle sielunrauhaa, kun hän huomaa kuinka pienelläkin muutoksella ja tuella työkaveri voi saada kiinni ­”entisestä minästään” ja jaksaa taas. Tärkeää on sekin, onko työn ulko­puolella virkistävää toimintaa rakentamisen vastapainoksi. Hyviä harrastuksia, yhdistystoimintaa monella taholla, perhe, ystävät ja lemmikit – näistä kumpuaa henkistä pitovoimaa ja jaksamista. Meillä on lupa huvitella hyvällä tavalla: hyvä elämänlaatu riittävällä palautumisella ja virkistymisellä palvelee paitsi yksilöä, myös työelämää.

Otetaan tänä vuonna työkaverimme parempaan seurantaan ollaksemme läsnä hänelle ja tukena hänen arjessaan. Yksikin hyvä huomio kaverista antaa voimaa, eikä se maksa yhtään mitään. Kannustus on ilmaista ja kopioitavissa kaverillekin.

Pidetään huoli toisistamme tänään ja huomenna – aina, kun kohtaamme. Otetaan vastuuta muidenkin pärjäämisestä ja muistetaan, että vaikeina aikoina hyvät sanat ja teot kannattelevat.

Valoisampaa alkavaa kevättä,

Jukka Lintunen
RKL:n liittohallituksen puheenjohtaja