Rivitaloasumisen suosion kasvu on pitkään ollut tasaisessa kasvussa. Vuonna 1970 rivitaloasuntoja oli noin 30 000, vuoden 2015 lopussa ”rivareita” oli jo 401 000.

Rivitaloissa on käytetty 1970 – 1990-luvuilla huoneistojen välisissä, niin sanotuissa osastoivissa seinissä tiili- tai puurunkoisia, kipsilevyillä verhottuja seiniä. Näitä seinämalleja on käytössä edelleen kymmenissä tuhansissa rivi- ja omakotitaloissa.

Osastoivalla seinällä tarkoitetaan rakennuksen palo-osastojen välistä rakennusosaa: seinää, jonka tarkoitus on estää tulipalon leviämistä rakennuksen toiseen palo-osastoon. Materiaaliltaan tyypillisiä paloseiniä ovat teräsbetoniseinät, palamattomista levyrakenteista ja eristeistä tehdyt seinät sekä muuratut harkko- ja tiilirakenteet.

Vanhoissa RT-korteissa on esitetty paljon perustuksiin ja alapohjiin liittyviä ratkaisuja myös väliseinien ja osastoivien seinien kohdalla. Näitä malliratkaisuja on käytetty aina 1990-luvulle asti. Pääsääntöisesti 1940 – 1960-luvuilla olleet perustus- ja alapohjaratkaisut ovat olleet kuitenkin kosteusteknisesti riskirakenteita.

Osastoiva väliseinä. Kosteuden siirtymä esitetty punaisella nuolella.

Väliseinän kosteustekninen ongelma

Kuvan esimerkissä esitetty yksityiskohta on todellisesta kohteesta. Kosteus nousee betonilaattaan maaperästä diffuusiolla riippumatta siitä, mitä materiaalia alustäyttö on. Tämä ongelma tiedostettiin joskus 1990-luvun alussa, jolloin näiden rakenteiden kosteusongelmia alkoi esiintyä.

Betonilaatasta siirtyy kosteus edelleen ylöspäin rakenteisiin eli väliseinään ja lattiabetonissa vaakasuunnassa lattiapinnoitteen alla. Betonilaattojen välissä on usein lämpöeristekaista. Se voi olla myös mineraalivillaa, mutta pääsääntöisesti se on polystyreeniä (styroxia). Betonilaatat kutistuvat ja kovan eristeen ja betonin rajapinta aukeaa, ja näin suora maayhteys aukeaa sisätiloihin.

Maaperässä on aina mikrobeja, ja ne pääsevät siis vapaasti sisäilmaan. Kun alkuperäisissä rakenteissa ei ole tiivistyksiä, mikrobien aineenvaihdunnan tuotteet pääsevät kulkeutumaan sisäilmaan vapaasti.

Myös 2000-luvulla tehdyissä väliseinissä esiintyy ongelmia.

Painajainen taloyhtiölle

Mikrobivaurioiden tuottamiin ongelmiin törmättiin 1990-luvulla ensimmäistä kertaa kuntoarvioissa ja kuntotutkimuksissa. Taloyhtiöille nämä ongelmat ovat painajainen.

Kosteus aiheuttaa väliseinien alaosiin ja lattiapinnoitteen alle mikrobikasvustoa. Tämän seurauksena muovimatot kupruilevat ja parketit irtoavat kosteuden vaikutuksesta lähellä seinän vierustoja.

Talojen asukkaat ymmärtävät ongelman perusajatuksen, mutta kun ruvetaan keskustelemaan korjaushinnasta, ymmärrys yleensä loppuu lyhyeen. Todetaan vaan, että jospa se siitä jotenkin korjaantuisi itsestään.

No, korjaantuuko?

Teksti Hometohtori, kuva Iris Mark