Ihminen hakee turvallisuutta hyviksi koetuista rutiineista. Tänä päivänä nykyihminen onkin kovassa haasteessa, kun joka päivä jokin tuttu elämässä tärkeäksi koettu muuttuu.

Mietitään vaikka aivan yleisiä nykypäivän arkeen liittyviä tietoteknisiä päivityksiä: käyttöjärjestelmät, puhelimet, tietokoneet, salasanat – tai yleisiä muutoksia ympäristössä vaikka opintotukeen, bussireitteihin, alkoholimainontaan, muutoksia ja lisää muutoksia – elämä on tätä nykyä välillä varsin monimutkaista ja monimuotoista.

Alamme Roti-raportti julkistettiin viidettä kertaa helmikuussa. Uudessa raportissa oli mielestäni hieno ja tarkka havainto rakentamisesta: ”Taloudellisesti niukkoina aikoina olisi kuitenkin älyllisesti epärehellistä vain vaatia lisää rahaa siihen, että asioita voitaisiin tehdä samalla tavalla kuin ennenkin.”

Kansallisvarallisuudestamme 565 miljardia euroa on kiinni rakennuksissa, infrarakenteissa ja rakennetuissa maa-alueissa. Tuo käsittämätön summa on peräti 74 prosenttia kansallisvarallisuudestamme. Nukumme ja hengitämme rakennetussa ympäristössä lähes koko ikämme, jopa 99 prosenttia ajankäytöstämme.

Luulisi politiikkoja kiinnostavan, kysymys ei ole pienistä asioista. Jos toimialamme kykenee muutokseen, myös rakentamiseen liittyvän hallinnollisen ripeyden on muututtava seuraavan vaalikauden aikana. Uusien kansanedustajien ja virkamiesten haasteena on suoraviivaistaa hallinnon palveluita; turhia esteitä on poistettava muun muassa kaavoittamisessa ja valitusprosesseissa.

Ajattelen lapsenomaisesti, että paremmalla yhteistyöllä virkamieskunnan, politikoiden ja toimialan järjestöjen kanssa voimme rakentaa jotain ketterää. Väitän, että uudella tavalla ajatella yhdessä voimme jatkossa lukea RT:n suhdannekatsauksesta muidenkin osa-alueiden kuin korjausrakentamisen noususta.

Toivonkin nyt vaalikeväänä eduskuntaan ihmisiä, jotka osaavat katsoa tulevaan rakentavammin. Silloin meillä on mahdollisuus tuottaa ja rakentaa eri vaiheissa vähemmällä enemmän ja parempaa Roti-raportin lausuman hengessä.

Onko tehty oikein?

Jos haluamme muutosta, meidän on anarkistisesti karistettava itsestämme pois vanha luutunut sisäänrakennettu hokemamme: ”Tämä on aina tehty näin!”

Talousguru Björn ”Nalle” Wahlroos tiivisti Suomen taloustilannetta ytimekkäästi Helsingin Sanomien haastattelussa 13.3.2015: ”Eivät nämä ole maailman vaikeimpia asioita. Kyllä Suomikin voi päästä kuopasta ylös. Mutta se edellyttää monen tällä hetkellä poliittisesti kiinnilyödyn perinnetiedon kieltämistä.”

Olisiko rakentamisessa poisoppimisen paikka? Poisoppiminen tarkoittaa teorian mukaan vanhan tiedon poistamista uuden tiedon tieltä.

Tietäen suomalaisen luonteen, tehtävä ei ole helppo. Minulla on kuitenkin vahva usko, että uudet nuoret rakentamisen ammattilaiset olisivat valmiita muuttamaan suuntaa. He ovat tarpeeksi kunnianhimoisia eivätkä he kanna vanhaa ja raskasta rakentamisen normiston taakkaa.

Jari Kostiainen