Työmaan etumies eli timpureiden nokkamies, lyhyesti nokka Sauli Valtteri Varmakosto Lindberg, tunnettiin työmaalla laajaa kunnioitusta herättävänä ahkerana, värikkäänä persoonana ja ammattimiehenä.

Hän oli legenda jo eläessään ja kutsumanimeltään ”Limppu” alias Sauli Valtteri Varmakosto Lindberg. Jo parikymmentä vuotta haudassa oleva Limppu kun kuiskasi, niin normaali ihminen kuuli sen reippaana huutona. Kun Limppu huusi, kaupunginosassa yleensä tapahtui aina jotakin.

Limpun ja minun tapaaminen työmaalla oli mukava yhteensattuma. Limppu oli työskennellyt nuoruudessaan Lauritsalan Kaukaan tehtailla isoisäni apumiehenä, repsikkana uppotukkien nostossa.

Isäni taas työskenteli samoissa hommissa Limpun apurina ennen sotia. Kun Limpulle selvisi, kuka olen, hän tokaisi, että ”ei noista Pesosista näköjään pääse millään eroon”.

Kontulassa kajahti

Tämä tositarina ajoittuu 1970-luvun alkuun ja Helsinkiin. Rakennettiin Helsingin Kontulaan kolmea kahdeksan kerroksista neliportaista betonisrunkoista 216 asunnon kerrostaloa sekä pientä erillistä K-kauppaa Helsingin Asuntotuotantotoimisto ATT:lle.

Elementtitoimitukset alkoivat huonosti. Ensimmäinen elementtikuorma tuli myöhässä. Saatiin tieto, että kuorma oli juuttunut kiinni Kehä kolmosen siltatyömaan terästukipalkkiin.

No ei muuta kuin lähdettiin katsomaan ongelmaa. Rekkakuorman kuljettaja piikkasi jo elementtiä irti teräspalkista. Annoin ohjeet tyhjentää hieman rekan rengaspaineita, ja näin saatiin elementtikuorma irti siltarakenteista.

Yhteistyö Limpun porukan kanssa sujui perinteisesti hyvin. ”Venttatuntien” määristä keskusteltiin ja väiteltiin aina päivän päätteeksi. Odotustunnit vaikuttivat suoraan keskituntiansiota nostavasti.

Yksi Limpun porukan timpureista oli kova tinkimään venttatunteja, mikä johti siihen, että tehtiin venttajakkara, jossa piti istua näkyvillä työmaakopille päin, mikäli urakkaan liittyvissä töissä tuli katkos.

Jakkara ei ollut kuin vähän aikaa käytössä, minkä jälkeen tilanne vakiintui merkittävästi vähentyneisiin venttatunteihin.

Limpun voimakas äänenkäyttö aiheutti ajoittain työturvallisuusriskin.Esimerkiksi kun kerran torninosturin nostokoukkua laskettiin, painoltaan yli kolmetonninen elementti nostokoukussa, Limppu komensi toimitusta niin kovaäänisesti, että myös naapurityömaiden nosturit laskivat samaan aikaan taakkojaan. Saman rakennusliikkeen naapurityömaan (200 metrin päässä) suurmuotin alle oli jäädä yksi muottiasentaja, joka kuitenkin viime hetkessä pääsi livahtamaan alta pois.

Jatkossa ei auttanut muu kuin ottaa radiopuhelimet käyttöön, jotta onnettomuuksilta vältyttäisiin muilla Kontulankaaren työmailla. Limpulle puhelinta ei annettu, sillä siitä ei olisi ollut mitään hyötyä.

Talojen rungot nousivat rivakasti, kun joka viikko valettiin iltatöinä kolme porrasholvia. Torninosturi oli nimittäin urakkaporukan ahkerassa käytössä koko kahdeksantuntisen päivävuoron. Talot valmistuivat ajallaan hyvässä hengessä.

Teksti Pentti Pesonen, kuva Terttu Korhonen