Luottamus syntyy vuorovaikutuksesta

Tämän päivän johtaminen on aivan muuta kuin vielä 1980-luvulla yleinen pelolla johtaminen. Nyt se perustuu avoimuuteen ja työntekijän ohjaamiseen sekä tukemiseen, hurttia huumoriakaan unohtamatta.

Kun kysyy Juha Hakulisen mielipidettä siitä, miten johtamisessa voi parhaiten onnistua, on vastaus varma.

”Avoimuus on näissä hommissa valttia ja hurttia huumoriakin pitää olla. Niillä pärjää pitkälle!”, pamauttaa E.M. Pekkinen Oy:n vastaava työnjohtaja.

Lausahduksen tausta on perua työmailta saaduista kokemuksista, mutta myös karjalaisuudesta. Kiteeltä kotoisin olevan Hakulisen koko olemuksesta ja puheenparsista näkyy karjalaisuus.

”Pomot olivat vielä 1980-luvulla kovia käskyttämään, erilaisia kuin nykyään. Sillä tyylillä ei ehkä pärjäisi tässä maailmassa. Työnjohtajat olivat pelottavia varsinkin nuoresta pojasta, joka oli epävarma, osaako vai eikö osaa.”

”Tänä päivänä suhtautuminen työtovereihin pitää olla erilaista, ohjaavaa ja tukevaa. Minä olen aika lailla kaveri porukoitteni kanssa”, hän luonnehtii.

Hakulinen istuu aina, jos vain mahdollista, porukkansa kanssa kahvitunneilla, ja maailmanmenoakin puntaroidaan työasioiden lomassa. Tosin nykyisin keskustelua vaimentaa usein se, että moni käyttää kännykkäänsä tauoillaan.

Kokemukset antavat parhaat opit

Paperityöt ovat muodostuneet työnjohdon lisäkuormaksi. Näin myös Hakulisen nykyisessä hankkeessa, sillä Länsimetron työmailla laadunhallinta on tärkeässä roolissa.

Rakennuttajalla on hyväksytettävä käytettävät materiaalit sekä erilaiset työ- ja laatusuunnitelmat, ja vasta sen jälkeen työt voidaan aloittaa. Yksityisillä tilaajilla ja rakennusliikkeiden kanssa asiat menevät hiukan joustavammin, ja päätöksetkin tulevat nopeasti. Raporttien laadinnassa ovat tilannetta auttaneet työmaainsinöörit, joita on viime vuosina palkattu Pekkiselle.

”He vapauttavat meidät työnjohtajat varsinaiseen työhömme, kuten työntekijöiden kanssa ratkaisuiden pohtimiseen ja heidän ohjaamiseensa. Tällä työmaalla porukoihini kuuluva insinööri istuu kahdeksan tuntia toimistossa, ja hyvä niin. En haluaisikaan käyttää siihen liikaa aikaani. Kentällä olo on työssäni tärkeintä, ja työkohteissa pitää töiden sujua.”

Hakulinen ei katso saaneensa henkilöjohtamiseen opiskeluvuosinaan merkittävästi apuja. Hän epäileekin koulunpenkin oppien tarttumista ainakin niihin nuoriin, joiden kokemus työolosuhteista on vielä vähäistä.

”Työnantaja olisi kyllä mahdollistanut osallistumiseni erilaisille kursseille, mutta eipä ole ihmeemmin kiinnostanut. Kentällä olen oppinut sen, minkä nyt taidan”, Hakulinen korostaa.

Päivät lähtevät liikkeelle käskynjaolla. Silloin hän työporukan kanssa keskustellen varmistaa, että jokainen tietää päivän ensimmäiset työtehtävät.

Hakulinen kiertää työkohteissa ahkerasti katsomassa töiden etenemistä, mutta pitää tärkeänä työntekijöiden nopeaa yhteydenottoa työnjohtoon ongelmien ilmetessä. Odottelemaan ei saa jäädä.

”Rohkeasti vaan kertomaan probleemista työnjohdolle ja myös toisinpäin. Yhdessä sitten asioita on pohdittava, sillä toisella osapuolella voi olla sellaista tietoa, jota toisella ei ole. Kyllä minulle aina saa tulla sanomaan – ja mitä vaan. Avoin ja helppo keskusteluyhteys on saatava syntymään, mutta ei meidän porukka todellakaan vaivaksi saakka kysele”.

Kun osaaville työntekijöille onnistuu antamaan selvät ohjeet, hommat
kyllä sujuvat. Silloin ei tarvitse kytätä selän takana, mistä ammattimiehet eivät pidäkään.

Omista esimiehistään erityisen myönteisesti Hakulinen muistaa eläkkeellä olevaa työpäällikköä, joka oli tarkka, erityisesti talousasioissa.

”Parasta oli se, että häneltä sai nopeasti apua. Hän ryhtyi heti puuhaamaan ongelmani kimpussa eikä sanonut, että koita nyt itse hoitaa ensin. Nuoremmalle tällainen tuki on tärkeää. Yksin ei tarvinnut asioita pohtia”.

Kiire ja kustannuspaine peikkoina

Länsimetron varikkoa rakentaa työyhteenliittymä, jossa Pekkinen on yksi projektiurakoitsijoista. Yritysten työntekijät tuntevat useiden yhteisten hankkeiden kautta hyvin toisensa.

Hakulinen vastaa Pekkisen osuudesta, mihin kuuluvat tunnelitiloissa perustusten pohjat, erilaiset vesilinjat ja suojaputkitukset sekä lisäksi maan päällä pari rakennusta.

”Kaikki on sujunut hyvin, vaikka osapuolten töiden vaiheistamisessa riittää puuhaa. Silloin tällöin tunneleissa joutuu odottelemaan vuoroaan, ja siitä se ainainen kiire vain pahenee. Ongelmiksi työyhteenliittymähankkeissa ovat osoittautuneet myös urakkarajat eri toimijoiden välillä. Aina niissä riittää jahnaamista, mutta henkilöiden kanssa ja yritysten kesken asiat on pystytty puhumaan avoimesti.”

Työnjohdon kustannuspaineet urakkakohteissa ovat melkoisia, ja tarjousvaiheen tinkimiskierrosten mielekkyyttä rakennuttajankin kannalta voi kysyä. Pekkisellä tarjouslaskenta on oma yksikkönsä, jota työnjohtajat auttavat, jos eivät ole työmailla.

”Apu taitaa olla hiukka kyseenalaista, sillä eräs päällikkö on leikkisästi sanonut, että urakkaa ei ikinä saada, jos työmaaporukka laskee tarjousta”, Hakulinen hymyilee.

Hakulinen pitäisi hyvänä ratkaisuna sitä, että työmaata aikanaan johtavat olisivat jo tarjousvaiheessa miettimässä toteutusta.

Kysy rohkeasti, nuori!

Juha Hakulisen ura alkoi Pekkisellä yli 30 vuotta sitten maanmittausteknikkona ja jatkui työnjohtajana vuonna 2004 Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa työn ohessa suoritetun insinööritutkinnon jälkeen.

Hakulinen on työskennellyt koko työuransa samassa yrityksessä, ja on firmansa luottomiehiä.

Luottamus onkin Hakulisen työn peruspilareita. Sitä on oltava sekä työntekijöihin että esimiehiin päin. Omassa porukassa ovat työntekijät pysyneet pitkälti samoina, mutta vuosien saatossa hän on työskennellyt kaikkien Pekkisen työntekijöiden kanssa.

Yhteistyön toimivuus joutuu koetukselle silloin, kun työt ovat jäljessä aikatauluistaan ja tilanne vaatii työpäivän pidentämistä. Silloin lojaalisuus mitataan, mutta työnjohtajan on myös ymmärrettävä, että aina ja kaikille kotiinlähdön venyttäminen ei ole mahdollista.

Oppi nuorille tulee Hakuliselta helposti: Kysy rohkeasti!

”Kokeneet työtoverit ja työnjohtajat ovat jo nähneet monet ongelmat. Älä arastele, vaan tule kysymään. Ei asioita yksin pidä liiaksi pähkäillä. Vastaus ongelmiin löytyy usein helpommin yhdessä. Eihän kukaan ole töihin tullessaan ammattilainen.”

Teksti Risto Pesonen, kuvat Jani Laukkanen