LASSE NORRES

Taskulampun kanssa saa nykypäivänä hakea sellaista kotia, jossa ei ole televisiota.

Muistan vielä, kun joskus 1950- ja 1960-luvun taitteessa taapersin kotoani Katajanokalta kerran pari viikossa Suurtorin läpi kohti Vilhonkatua, jossa ystäväni Manu asui.

Manun kotona, olohuoneen keskipisteenä, oli arvokkaan oloinen, massiivinen mustavalkoinen televisiovastaanotin. Meillä televisiota ei vielä silloin ollut. Vilhonkadulle kokoontui joukko pojankoltiaisia ja asettui sitruunasoodapullojen kanssa television ääreen odottamaan sitä suurta hetkeä, kun vaatteilla ja sideharsolla näkymättömyyttään peittelevä jännittävä Näkymätön Mies ilmestyisi ruutuun seikkailemaan.

Suosikkeihimme kuuluivat myös Yhdysvaltain ratsuväen koulutettu saksanpaimenkoira Rin Tin Tin, lännensarja Wagon Train ja tietysti Ponderosa-karjatilan omistajista, Cartwrightin perheen isästä ja kolmesta veljeksestä kertova Bonanza, jonka tarttuva tunnusmelodia on yhä edelleen monen muistissa.

Noihin aikoihin me pojat tiesimme tasan tarkkaan, kenen kotona on televisio ja kenen ei. Sillä perusteella varmaan osa kavereistakin valikoitui.

Kokonaiset perheet kyläilivät etenkin viikonloppuisin niiden tuttujen luona, joiden olohuoneeseen oli raaskittu hankkia televisio. Pullakahvit tarjoiltiin olohuoneen pöydälle, kaikki tuolit ja sohva täyttyivät innokkaista televisiokatselijoista pikkuväen istuessa lattialla.

Tavaratalojen ja suurimpien kodinkoneliikkeiden ikkunoiden eteen kadulle kokoontui usein suuri ryhmä jalankulkijoita toljottamaan näyteikkunassa komeilevaa televisiota, jos se oli päällä. Mahtoi olla huvittava näky – ääni ei kuulunut, mutta liikkuva kuva näkyi.

Säännölliset televisiolähetykset alkoivat vuoden 1958 alussa presidentti Urho Kekkosen uudenvuodenpuheella. Lähetysten alettua television katselusta tehtiin luvanvaraista. Ensimmäisenä vuonna lupia lunastettiin noin 7 500 kappaletta, mutta määrä kasvoi nopeasti: 1960-luvulla lupia oli jo noin 100 000, ja miljoonan raja ylitettiin 1969.

”Those were the days”, lauloi Mary Hopkin vuonna 1968. Ja menestyneestä suomalaisversiosta ”Oi niitä aikoja” vastasi Päivi Paunu.

Toista on nyt, kun aikaa on kulunut vajaa 60 vuotta. Televisiovastaanottimia on maassamme noin 4 miljoonaa ja väkiluku noin 5,5 miljoonaa. Kanava- ja ohjelmatarjontaa on yllin kyllin, jopa ”ylenmääräisesti”.

Ylellä on neljä televisiokanavaa; TV1, TV2, Teema ja Fem. MTV Oy:n kanavat ovat MTV3, Sub ja Ava. Nelonen Median brändin alla toimii neljä kanavaa: Nelonen, Jim, Liv ja Hero. Lisätään listalle vielä TV5, Kutonen, Fox, Frii ja TLC. Lisäksi käytössä on lukematon määrä maksullisia kanavia.

Ohjelmatarjontaan en ota kantaa, mutta ajatuksia herättävien uutisten ja dokumenttien ja ajatuksia päästä tyhjentävien tosi-tv- ja sarjaohjelmien lomaan mahtuu myös aivan käsittämätön määrä uusintoja ja sellaisia ohjelmia, joissa minua opetetaan joko laihduttamaan tai kokkaamaan.

Elämme virikkeellisessä maailmassa?

Lasse Norres on viihteen monitoimimies, toimittaja ja Vantaan kaupunginvaltuuston kokoomuslainen jäsen.