Kartelli? Putkirempassako?

Kartelliin vihjaistessaan pitää olla varovainen.

Niinpä en siitä puhukaan, vaan puhun ”Hyvien yhteistyökumppanien ketjusta”. Siis Suomessa hallitsevasta käytännöstä, erittäin raskaissa kerrostalojen putkiremonteista.

Ja jotta päästään paremmin asian ytimeen, niin aloitetaan varmuuden vuoksi siitä, että ei tässä ole kyse urakoiden hinnoittelusta.

Ei, ei – vaan kyse on siitä, miten taloyhtiöissä toistuvasti päädytään nykykäytännönmukaiseen rakennuksen ja sen talotekniikan täyssaneeraukseen.

Siis siihen, missä vuoden ajaksi asukkaat alistetaan työmaan melu- ja pölyhaitoille, ja kolmeksi kuukaudeksi ajetaan kokonaan pois kotoaan. Ja tuloksena on tähtitieteellinen lasku asunnon keskinkertaisesta ”nykyaikaistamisesta”.

Se on ketju, jossa alan toimijat kaikki hyötyvät ja jossa osakkaat ovat voimattomia. Ja maksumiehiä!

Allright, tietenkin alkulähtökohtana on talo, jonka muutamia vuosikymmeniä sitten rakennettu talotekniikka alkaa tulla uusimistarpeeseen.

Siitä alkaa se ketju.

Isännöitsijä tuskastelee muutamia vesivahinkoja ja yhtiön hallitus hänen esityksestään suostuu putkistojen kuntokartoitukseen.

Silloin on peli menetetty osakkaiden kannalta!

Kartoituksessahan aina löytyy tukoksen alkuja ja muuta epämiellyttävää, ja isännöitsijä muistuttaa, että hallitus ei voi ottaa vastuulleen korjausten viivyttämistä.

Tosiasiassa vesivahinkojen korjauksia voisi vielä pitkään hoitaa taloyhtiön vakuutuksilla ja vahinkojen korjaukset olisivat vain murto-osia tulossa häämöttävistä kustannuksista.

Isännöitsijä ei tietenkään pidättele vauhtiin päässyttä prosessia. Onhan tiedossa mahtavat lisäpalkkiot usean vuoden ajalta. Ja ketjussa seuraavana hän ehdottaa rakennuttajakonsultiksi ja suunnittelijoiksi niitä tuttuja tahoja, jotka katsovat oikeaksi raskaimman päälle tehdyn urakan.

Osakkaiden on vaikea yhtiökokouksissa esittää muita vaihtoehtoja, koska ”kuntokartoituksen mukaan kyllä tässä on nyt aivan välttämätöntä putkistojen uusiminen. Samalla on syytä ja edullistakin päivittää talon sähköistys ja it-tekniikkakin. Näin on aina tehty!”

Tuloksena on prosessi, jonka tuloksena talo on kuin uudestaan syntynyt, valmiina seuraavaan viiteenkymmeneen vuoteen. Mutta niinhän ei tarvitsisi olla. Parikymmentä vuotta riittäisi oikein hyvin!

Nimittäin useimmiten – uskallan sen sanoa – kevyemmällä uudistuksella päästäisiin erinomaisesti
ne vuodet eteenpäin.

Tarpeet ovat silloin jo taas aivan toiset. Lisäksi asukkaat ja muodit muuttuvat viiden vuoden välein, jolloin joka tapauksessa muuton yhteydessä pinnat ja vähän syvemmältäkin paikkoja kunnostetaan.

Lopputuloksena nykymenettelystä tulee osakkaiden maksettavaksi tonnin luokkaa neliöltä olevat kustannukset, ja lisäksi väistöasunnosta kuukausien kuluttua kotiin palatessa on odottamassa pintavedoilla, standardilaatoituksella, huonolla työnlaadulla pilatut märkätilat ja keittiöt.

Todentotta toivoisi muualla Länsi-Euroopassa käytettävien kevyempien menetelmien rantautuvan tännekin.

Vaihtoehtoja, joissa niitä on verrattu nykykäytäntöön, on isännöitsijöiden vaadittava ja suunnittelijoiden tarjottava tulojen pienenemisestä huolimatta.

Hoitakoot seuraava sukupolvi sitten vuosikymmenien kuluttua asunto mieleiseensä kuntoon. Perinnöksi ei minun tarvitse jättää taloa, joka tulee päivityskuntoon vasta lastenlasten käsissä.

Risto Pesonen