Olen kiertänyt bändini The Rasmuksen kanssa maailmaa jo vuodesta 1994. Tänä vuonna juhlimme siis 25-vuotista uraamme. Ja paras tapa juhlistaa sitä on tietenkin parin kuukauden mittaisella kiertueella. Maita, joissa olemme keikkailleet, on kertynyt jo pitkälti yli 70. Keikkaolosuhteet vaihtelevat paljon eri maiden välillä.

Eri maiden oma identiteetti kiehtoo minua. Esimerkiksi Intiassa ei voi olettaa asioiden toimivan yhtä sulavasti kuin Sveitsissä. Silti Intia on sympaattinen, ja menisin sinne heti uudestaan.

Keikkareissuilla olen toteuttanut myös toista intohimoani, arkkitehtuuria. Joka aamu herään eri kaupungissa. Lähden aina tutustumaan kaupunkiin ja paikalliseen arkkitehtuuriin. Kaupungeista saa eniten irti kävellen. Silloin on aikaa pysähtyä fiilistelemään, törmätä ihmisiin ja löytää illan haastatteluihin ja keikalle jotain juteltavaa. Minulle on tärkeää saada tuntumaa kaupunkiin ja tietää missä esiinnyn, jotta voin vetää joka ilta parhaan mahdollisen keikan.

ENNEN MATKAAMME Beirutiin olin netistä bongannut kaupunkiin valmistuvan modernin tornitalon. Saapuessamme paikalle rakennus oli vasta runkovaiheessa. Työmaa oli kuitenkin väljästi suljettu ja pääsimme livahtamaan alueelle helposti. Otimme aulasta kypärät ja marssimme sisään. Paikallisille työmiehille esiinnyimme kohteen hollantilaisina arkkitehteina, eikä kukaan kysellyt mitään.

Myös vierailustamme Suomen suurlähettilään residenssissä Mexico Cityssä on jäänyt mieleen upea portaikko ja talon linjakas ja ajaton arkkitehtuuri. Suurlähetystön ympärille oli rakennettu useita laittomia tornitaloja ja mietin, että onneksi Suomessa asiat tehdään toisin, niin hyvässä kuin pahassakin.

Suomessa rakennetaan huolella ja harkiten, mutta silti toivoisin päättäjiltä rohkeampaa ja avoimempaa suhtautumista. Ikivanhat lakipykälät jarruttavat esimerkiksi puukerrostalorakentamisen kehitystä tai liian tiukka kaava saattaa kieltää aurinkopaneeleiden käyttämisen kerrostalon julkisivupintana. Jos maailmaa halutaan muuttaa, tarvitaan rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja hieman anarkiaa. Näissä asioissa Suomen pitäisi olla suunnannäyttäjä.

VIIMEISET KUUSI VUOTTA olen asunut Los Angelesissa. Yksi syy sinne muuttooni oli ihailemani 1900-luvun arkkitehtuuri. Modernismin syntysijoilla olen ottanut vaikutteita omiin projekteihini. Siellä tutustuin myös idoliini arkkitehti Ray Kappeen, joka on ollut puu- ja moduulirakentamisen edelläkävijä 1960-luvulta asti. Hän esitteli minulle kuuluisan kotinsa Rustic Canyonissa. Se sijaitsee kivenheiton päässä kodistamme. Vanhalta tekijältä opin paljon puun ominaisuuksista ja käyttömahdollisuuksista.

Puu on joustava ja ekologinen materiaali. Kaliforniassa lähes kaikki rakennukset tehdään puusta, sillä se kestää maan­järistykset.
Syksyllä perheeni muuttaa Havaijille. Taas vaihtuu maisema ja seikkailu jatkuu. Jää nähtäväksi käytänkö tulevissa sisustuksissani bambua tai tuleeko uudelle levylle ukulele­soolo!

Matkoilla kerään vaikutteita musiikista, ihmisistä ja arkkitehtuurista. Juureni ovat Suomessa, mutta muuten en tunnusta rajoja. Kotini on maapallo.

Lauri Ylönen on säveltäjä ja The Rasmus -yhtyeen laulaja, joka on tehnyt myös sooloalbumeja. Lisäksi USA:ssa asuva Ylönen suunnittelee taloja.