Helsingin Johanneksenkirkon kupeessa irvistelevät gargoilit ovat saaneet kesävieraikseen remonttimiehiä. Reilut kuusi miljoonaa euroa maksavan peruskorjauksen aikana kunnostetaan betonisten taruhirviöiden lisäksi muuta julkisivua ja vesikattoa.

Tuuli tuivertaa Johanneksenkirkon tornin kulmalla, missä kellohuoneen betoninen gargoili-veistos pitää vahtia ja toimii samalla ulkonevana räystäskouruna, joka johtaa tornihuipun parvekkeelta valuvan sadeveden kauemmas rakennuksen seinäpinnasta. Nämä noin 40 metrin korkeudessa tähyilevät taideteokset ovat kohtuullisessa kunnossa, vaikka vuosikymmenten sääaltistus onkin jättänyt jälkensä.

Historiallisen kirkon peruskorjaus on mielenkiintoinen ja vaativa työmaa suunnittelijoille ja rakentajille. Vasemmalta hankepäällikkö Kai Heinävaara Helsingin seurakuntayhtymästä, vastaava mestari Timo Hagelin IKJ Rakennuksesta, maalaus- ja koristetöiden suunnittelusta ja valvonnasta vastaava Raimo Laeslehto MaalausValvonta Laeslehdosta ja koristekorjausurakoitsija Peter Backman Entisöinti Athenesta.

Helsingin seurakuntayhtymän hankepäällikkö Kai Heinävaara kertoo, että osa gargoileista on selvinnyt niihin kohdistuvasta säärasituksesta muita paremmin suojaavan lyijylevyn ansiosta. Vain yksi gargoili joudutaan valamaan kokonaan uudestaan. Koska vanhat muotit ovat tuhoutuneet 30 vuoden aikana, pitää patsaasta tehdä ensiksi muotti kipsivalua varten, ja sitten kipsivalusta valmistetaan muotti varsinaista patsaan betonivalua varten.

Vuonna 1891 valmistuneen Johanneksenkirkon puolitoista vuotta kestävässä remontissa tehdään paljon muutakin historiallisen rakennuksen kunnon palauttamiseksi. Korjauslista pitää sisällään muun muassa kirkon rapautuneet punatiiliseinät, portaiden ja luiskien takorauta- ja teräskaiteet sekä graniittisaumat. Lisäksi kaikki ikkunapuitteet, niin puiset kuin valurautaisetkin, puhdistetaan ja maalataan sekä kittaukset uusitaan.

Vain yksi Johanneksenkirkon gargoileista eli betonisista petopatsaista, ”räystäspiruista”, joudutaan valamaan kokonaan uudestaan. Kuvassa koristekorjausurakoitsija Peter Backman Entisöinti Athenesta.

Monet työvaiheet tehdään korkealla

“Vesikaton kunnostus kuuluu myös urakkaan. Repeämät ja reiät korjataan juottamalla, ja saattolämmityskaapelit uusitaan jalkaränneihin sekä syöksyihin”, Heinävaara kuvailee.

”Julkisivujen rikkinäisiä tiiliä vaihdetaan vanhasta purkutalosta saatuihin ehjiin ja pestyihin, vanhoja vastaaviin tiiliin. Tiilisaumoja uusitaan yhteensä noin 7–8 kilometriä.”

”Julkisivujen rikkinäisiä tiiliä vaihdetaan vanhasta purkutalosta saatuihin ehjiin ja pestyihin, vanhoja vastaaviin tiiliin. Tiilisaumoja uusitaan yhteensä noin 7–8 kilometriä”, luettelee Helsingin seurakuntayhtymän hankepäällikkö Kai Heinävaara.

Monet työvaiheet tehdään korkealla, joten työturvallisuuden varmistamiseksi rakennesuunnittelija on tarkastanut telineiden tuentasuunnitelmat. Tuulikuormia pyritään hallitsemaan umpihuputuksen sijaan harsomaisella suojahuputuksella.

Pikkutornien huono kunto yllätti

Suurimpana yllätyksenä remontoijille on tullut pikkutornien huono kunto. Niiden kuusimetriset betoniveistokset komeilevat tiiliperustusten päällä. Pahiten vaurioituneet ovat tyvestä poikki. Nyt veistokset nostetaan pois paikoiltaan ja perustukset puretaan kunnostustöitä varten. Lopuksi pikkutornien rakenne vahvistetaan neljällä rosteritapilla. Jokainen purkuvaiheessa numeroitu, käyttökelpoinen tiili palautetaan alkuperäiselle paikalleen.

“Betoni on tällaisessa kohteessa kovassa säärasituksessa. Siksi korkeiden tornien ylemmissä osissa tiettyihin paikkoihin on saatu lupa asentaa kapeita kuparinauhoja betonirakenteiden suojaamiseksi”, kertoo vastaava mestari Timo Hagelin.

Suojaamalla herkät betonipinnat kuparilla rakennuksen peruskorjaussykliä olisi mahdollista venyttää jopa 60–70 vuoteen. Tässä vastaan tulevat kuitenkin Museovirasto ja Johanneksenkirkon kulttuurihistorialliset arvot. Johanneksenkirkko lukeutuu niihin harvoihin uusgoottilaista tyyliä edustaviin pohjoismaisiin kirkkoihin, joissa veistokset on tehty betonista ja jotka on säilytetty vuosien saatossa pääosin betonisina.

Johanneksenkirkon julkisivujen korjaushanke

Rakennuttaja: Helsingin seurakuntayhtymä.

Rakennuttajakonsultti: Ahma Insinöörit Oy.

Pääurakoitsija: IKJ Rakennus Oy.

Pää- ja arkkitehtisuunnittelu: Vilhelm Helander, Juha Leiviskä, arkkitehdit SAFA.

Rakennesuunnittelu: IdeaStructura Oy.

Maalaus- ja rappaustöiden suunnittelu: MaalausValvonta Laeslehto Oy.

Näkymä entisajan rakentamiseen

Vaikka Johanneksenkirkon säänkestävyyttä ei ole mahdollista paljoakaan parantaa, vakuuttavat tekijät sen olevan remontin jälkeen erinomaisessa kunnossa seuraavat vuosikymmenet. Ammattimiehille rakennus on myös ainutlaatuinen näkymä menneiden aikojen rakentamiseen.

“Paikoitellen alkuperäiset betonirakenteet ovat vielä hyvässä kunnossa. Sen arvoituksen takana saattaa olla 1800-luvun betonin erilainen valmistusprosessi ja hitaampi kuivuminen”, ihailee maalaus- ja rappaustöiden suunnittelusta sekä valvonnasta vastaava Raimo Laeslehto.

“Paikoitellen alkuperäiset betonirakenteet ovat vielä hyvässä kunnossa”, kertoo maalaus- ja rappaustöiden suunnittelusta sekä valvonnasta vastaava Raimo Laeslehto.

Suuri korjaustarve karsii toimitiloja

Johanneksenkirkko on tunnetuimpia Helsingin seurakuntayhtymän remonttikohteita, mutta peruskorjausta ja pienempiä kunnostustöitä tehdään myös muualla. Listalta löytyy esimerkiksi vuonna 1958 valmistunut Lauttasaaren kirkko, joka on Helsingin suurin 5 800 kerrosneliömetrillään. Vuonna 2020 alkanut varsinainen peruskorjaus kestää reilut puolitoista vuotta, ja remonttikustannukset saattavat nousta yli 17 miljoonaan euroon. Lähivuosina vastaava hanke on edessä myös Malmin kirkolla.

“Betoni on tällaisessa kohteessa kovassa säärasituksessa”, sanoo Johanneksenkirkon korjaustyömaan vastaava mestari Timo Hagelin IKJ Rakennuksesta.

“Helsingissä on paljon 1960- ja 1970-luvulla rakennettuja kirkkoja, jotka ovat tulossa peruskorjausvaiheeseen. Nämä hankkeet nielevät huomattavan määrän varoja vuotuisesta 20–30 miljoonan euron investointibudjetista. Siksi kiinteistökantaa on vähennettävä”, toteaa Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Kai Heinonen.

Kustannussäästöjä haetaan karsimalla toimitiloja ja muuttamalla kirkkoja entistä monikäyttöisemmiksi. Kirkot halutaan lähtökohtaisesti säilyttää, mutta väistämättä niiden määrä vähenee jo tällä vuosikymmenellä. Arviolta 4–5 helsinkiläiskirkkoa suljetaan seuraavan 10 vuoden aikana.

“Kirkkojen suuri määrä selittyy 1960-luvun muuttoliikkeellä. Kaupunki kasvoi tuolloin voimakkaasti ja myös kirkkoja rakennettiin paljon. Seurakuntayhtymän entisen kiinteistöjohtajan ja edeltäjäni edeltäjän Arvo Ahon aikana Helsinkiin kohosi yhteensä 30 kirkkoa ja kappelia”, täsmentää Heinonen.

Kirkkojen peruskorjausten käytännön haasteet vaihtelevat suojeltujen maamerkkirakennusten entisöinnistä 1970-luvun kiinteistöjen ilmanvaihto- ja kosteusongelmiin. Eniten työtä aiheuttavat ne tilat, jotka ovat suojelutarpeensa osalta rajatapauksia.

Teksti Ari Rytsy, kuvat Tomi Nuotsalo

Alla lisää kuvia: