Ensituntuman johtamisen salaisuuksiin nuorempi työnjohtaja Marianne Lindberg sai jo maalarina työskennellessään. Kokemukset ovat hyvin mielessä, ja hän hyödyntää niitä omassa työnjohtajan roolissaan.

Työt maalarina ja laatoittajana opettivat paljon Marianne Lindbergille. Kädet savessa tekemisen kautta hän on saanut vahvan perustan omalle työnjohtajan uralleen.

”Kun olin työntekijä, en saanut työstäni tarpeeksi palautetta. Sitä ei osattu antaa kasvotusten, mutta jälkeenpäin kuulin, että työnjohtaja oli kritisoinut tekemisiäni.”

Kymmenessä vuodessa Lindbergillä ehti olla hyviä ja huonoja työnjohtajia. ”Hyvät neuvoivat työtehtävässä, tavarat tilattiin oikein, he olivat reiluja ja mukavia, vaikka olikin kiire. Sain sopivasti vastuutakin. Huonommat eivät taas tuntuneet välittävän työstään – eikä myöskään työntekijästä.”

Nyt rakennusmestariksi opiskellessa palauteasioita on sivuttu, ja nykytyönantaja suorastaan houkuttelee koulutukseen. Silti nuorena saadut kokemukset vaikuttavat edelleen.

”Työnjohtajalla pitäisi olla silmää sille, miten hän kohtelee kutakin työntekijää. En pitänyt siitä, että omaa kehittymishaluani ei pidetty tärkeänä. Jos työnantaja ei osaa tai halua käyttää hyväksi potentiaalia, jota työntekijöissä voisi olla, osaamista menee hukkaan.”

Iso työmaa, iso vastuu

Nyt Lindberg työskentelee nuorempana työnjohtajana Skanskalla asuinrakentamishankkeessa Espoossa. Rakennusmestarin opinnot Metropoliassa alkoivat neljä vuotta sitten ja ovat lopputyötä vaille valmiit. Työtehtävän vastuullisuudessa se ei näy, omassa varmuudessa kylläkin.

”Koska minulla ei ole paljon kokemusta, kysyn mielipiteitä ja kuuntelen. Vaikeinta alussa on se, että monessa vaiheessa täytyy itse käydä läpi tekniset asiat, jotta osaisi neuvoa ihmistä, joka ei myöskään osaa. Haluan nimittäin, että asiat tehdään niin kuin sanon. Suunnittelenkin tehtävät huolellisesti ja haen siihen tietoa.”

Niittykummun kohde on iso: kahdessa kahdeksankerroksisessa talossa on 140 asuntoa ja parkkitalo. Toinen rakennuksista on perustajaurakointikohde ja toinen vakuutusyhtiön vuokratalo.

Johdettavana on omia ja aliurakoitsijoiden työntekijöitä. Lindbergin töistä on valmiina anturat, kesken puolestaan väestönsuoja, loput alapohjasta ja toisen talon julkisivut.

Johtaminen on ohjaamista

”Töiden suunnittelu on tarkkaa ja täsmällistä. Me työnjohtajat teemme omista vastuualueistamme kolmen viikon työsuunnitelmat, ja keskiviikkoisin ne tsekataan mestaripalaverissa. Urakoitsijoiden kanssa kokoonnumme viikoittain, käymään suunnitelmia läpi.”

Pahoista ongelmista voidaan tehdä reklamaatio, mutta yleensä asiat saadaan kuntoon keskustelujen jälkeen.

Nämä kasvokkain käytävät keskustelut Lindberg kokee nykykokemuksellaan vaikeiksi. Syyt voivat olla moninaiset, myös itsestä johtuvia, ja aliurakoitsijoitakin on joka lähtöön.

”Toisten kanssa on helppoa ja toisten kanssa ei. Vahva onnistumisen tunne syntyy, kun pystyy vääntämään asiaa ilman henkilökohtaisuuksiin menemistä ja löytämään yhdessä ratkaisun.”

Eniten keskusteluja käydään aikatauluista. Jos aliurakoitsijalla on monta työmaata, ei lisäresursseja irtoa aina helpolla.

”Joskus on kauheata itkemistä, kun ’ei riitä äijiä’. Apua omille työntekijöille voi sentään ottaa vuokrafirmasta.”

Toteutustapojen pohtiminen omien kanssa on tärkeätä. Aliurakoitsijoilla on erikoismiehiä, ja heidän työnjohtajansa hoitaa homman – siihen väliin ei tarvitse mennä. Omien kanssa kaivataan selkeää johtamista, erityisesti työtehtäviin ohjaamista.

Kritiikkikin sulatettava

Marianne Lindbergin tie työnjohtajaksi on monivaiheinen. Ensimmäinen ammatti Iisalmessa peruskoulun jälkeen oli ompelija, mutta se tyssäsi lamaan 1990-luvulla.

”Käsillä tekeminen tuntui kuitenkin omalta ja rakentaminen alkoi kiinnostaa, kun tein asuntoni remppaa. Tuttavani tulkitsi käsialastani, että minulle sopisi miehinen ala, ja kun työvoimatoimistossakin rohkaistiin, menin talonrakennuksen perustutkintoon valmentavalle naisten kurssille. Aluksi minulla teetettiin maalarin hommia, näyttöjen jälkeen sain laatoittajan töitä. Konttaamiseen kyllästyttyäni päätin jatkaa ammattikorkeassa ja tässä ollaan.”

Kokemuksen myötä hän uskoo tulevaisuuden vain parantuvan. Työmailla on monenlaista porukkaa, ja pitää olla tarkkana, miten kenenkin kanssa voi puhua. Vastaava mestari on paljon vartijana.

”Otan mielelläni vastaan palautetta, myös moitteita, sillä ilman palautetta on tuuliajolla. Vaikka kielteinen palaute voi tuntua pahalta, ilman muuta pyrin muuttamaan toimintaani. Tämän yritän myös muistaa, kun annan korjaavaa palautetta työntekijöille”, Lindberg sanoo.

”Korjaava palaute pitää antaa kahden kesken, mutta työnohjaamisessa on sama, onko paikalla kaksi tai viisi. On vain saatava sanottua asia niin, että he pystyvät tekemään hommansa hyvin.”

Kovia tavoitteita

Niittykummun hankkeessa on viisi mestaria, jotka hoitavat kolmea työmaata rinnakkain. Vastaava mestari kaikissa on sama.

”Kolmen kohteen pyörittäminen samanaikaisesti teettää työtä, mutta on välttämätöntä tehokkuuden takia. Työvaiheet limitetään ja porukat kiertävät kohteelta seuraavalle. Ahtaat paikat kaupunkirakenteen keskellä asettavat myös logistiikalle kovat vaatimukset. Kaiken sujuminen vaatii työnjohtajilta yhteistyötä.”

Lindberg sanoo saavansa neuvoja kokeneemmilta, ja vastaava mestari on kiinnostunut hänen edistymisestään. Taloudelliset, aikataululliset ja työturvallisuuteen liittyvät tavoitteet ovat kovia.

”Ne vievät melkein yöunet, mutta kai paineensietokyky kasvaa ajan mittaan. Vaikka rakennustyö ei ole helppoa, olen iloinen, kun tyttäreni on hakeutunut TET-harjoitteluun raksalle.”

Naiselta vaaditaan enemmän

Neuvona nuorille työnjohtajille Lindberg muistuttaa, että oma asenne välittyy aina työntekijälle.

”Pyri kohtelemaan kaikkia tasapuolisesti ja kunnioituksella. Anna työntekijälle vastuuta omassa tehtävässään niin, että hän voi olla ylpeä työstään ja saada onnistumisen kokemuksia. Anna kiitosta ja palautetta ja kannusta ihmisiä kehittymään.”

Miehisellä alalla on tiettyjä lainalaisuuksia, joiden Lindberg ei anna masentaa.

”Jotkut miehet eivät osaa olla naistyöjohtajan alaisuudessa. He eivät ole tottuneet siihen, koska naisia on vieläkin vähän työmailla. Katu-uskottavuus on saavutettava, ja naiselta se vaatii varmasti enemmän kuin mieheltä. Ei näissä töissä kuitenkaan ole ongelma olla nainen”, hän vakuuttaa hymyssä suin.

Teksti Risto Pesonen, kuvat Juho Kuva