Aliurakoitsijat miettivät usein vain omaa osuuttaan ja lähipäiviä. Kokonaisuuden näkemiseeen tarvitaan vastaavaa mestaria.

Jakomäen asuntoalueen suururakan vastaavalla työnjohtajalla Mika Haukkamäellä alkoi rakennusmestarin työura ankeasti. Töitä riitti 1980-luvun lopulla Keski-Suomessa kirvesmiehelle, mutta Haukkamäen valmistuessa rakennusmestariksi Vaasan Tekusta vuonna 1991 oli tilanne jo muuttumassa.

Pian rakentaminen koko maassa hiljentyi ja se yritys, jonne töihin tulosta armeijan jälkeen oli sovittu, oli vuonna 1992 kaatunut konkurssiin.

Etsivälle löytyi kuitenkin töitä kahden vuoden hiljaiselon jälkeen työllistämiskurssin kautta. Siellä koulutettiin mestareita Balkanin ja Venäjän projekteihin. Kurssia seurasi kaksi vuotta tutustumista naapurimaan työmaatapoihin Siperiassa ja Moskovassa.

”Suomalaisten työnjohtajien ja ammattimiesten tehtävänä oli paikallisten työntekijöiden koulutus venäläisen yrityksen palkkalistoille. Siellä ensi askeleet työnjohtajan tärkeästä opastajan roolissa sain, mutta muuten ei sikäläinen johtamiskulttuuri antanut oppia. Ei sitä täällä voisi ainakaan nykyisellään soveltaa, sillä käskytys oli kovaäänistä ja kannustavuutta ei siinä kyllä liiemmin ajateltu”, Haukkamäki sanoo.

Hänen palattua kotimaahan asuntotuotanto oli jo hyvässä vauhdissa ja töihin pääsi mukavasti kiinni. Ensimmäiset vastaavat mestarin tehtävät Haukkamäki sai vuonna 2006 YIT:n kerrostalotyömaalla.

”Nykykäytännöstä poiketen käytimme silloin omia työntekijöitä. Työnjohto saattoi luottaa valikoitujen porukoiden ja aikataulujen yhteensopivuuteen. Ryhmät, jotka osasivat tehtävänsä, tekivät runkoa ja väliseinää ja laatoittivat”, Haukkamäki kertoo.

”Toiminta oli hyvin itseohjautuvaa aikataulujen suhteen heidän toimiessa yrityksen sisäisinä aliurakoitsijoina. Työkauppoina hommat hoidettiin ja miehet lisäsivät päivänpituutta, jos sille alkoi tulla tarvetta.”

Ennakkosuunnittelu alkaa tarjousvaiheessa

Jakomäkeen nousi 1960-luvun jälkimmäisellä puoliskolla nopeassa tahdissa elementtirakenteiset neli- ja viisikerroksiset rakennukset. Alueella asui enimmillään 7 500 ihmistä kaupungin vuokra-asunnoissa. Nyt Helsingin asuntotuotantotoimisto on katsonut, että osaa rakennuksista ei enää kannata peruskorjata.

Syksyllä 2014 sovitussa yli 50 miljoonan urakassa puretaan kaksi 140 metriä pitkää ja kaksi pienempää asuinrakennusta ja nyt niitä korvaamaan rakennetaan viisi uutta. Purettavissa rakennuksissa oli asuntoja yhteensä 279 ja valmistuvissa 268. Kerrosala kasvoivat kylläkin runsaalla 3 000 neliöllä.

Hankkeen toteuttajaksi valikoitui monimuotoisen urakkakilpailun kautta Rakennusosakeyhtiö Hartela. Mika Haukkamäki tuli Jakomäkeen toiselta Hartelan työmaalta urakkasopimuksen solmimisen jälkeen, mutta mielellään hän olisi mukana jo urakkatarjousta tehtäessä.

”Vastaavankin on oltava puikoissa viimeistään, kun organisaation rakentaminen alkaa sopimuksen jälkeen. Purkutyövaihe puskurina mahdollisti kuitenkin ennakkosuunnittelulle hyvin aikaa.”

Tarkista kumppaneiden resurssit ja yhteistyökyky

Jakomäessä toteutustavaksi Hartelan nykytyyliin valittiin korkea aliurakointiaste. Pääurakoitsijan palkkalistoilla vastaavan ja kuuden työnjohtajan ja työmaainsinöörin lisäksi oli vain kymmenkunta työntekijää. Aliurakoitsijoiden leivissä ovat loput.

Haukkamäen mukaan aliurakoitsijoiden käyttö helpottaa työmaan aikataulussa pysymistä, mutta asettaa työnjohdon erilaisten vaatimusten eteen.

Koko työmaan työntekijämäärä tulee suurimmillaan olemaan puolentoistasadan luokkaa kevään lopulla, kun parin talon ympärillä jo tehdään ulkotöitä ja jossain on vielä runkotyöt käynnissä. Purkutyöt saatiin alta pois jo viime juhannukseksi.

Laajassa aliurakoitsijoiden kaartissa on useita tuttuja jo aikaisemmilta työmailta. Isossa hankkeessa kuitenkin valintaan vaikuttaa se, että varmuus kapasiteetin löytymisestä tarvittaessa on saatava.

”Etukäteen hankintamme ottaa selvän, kenen kanssa tarjouspyyntökeskusteluja kannattaa edes käydä. Tilaajavastuu.fi:stä katsotaan taustat, liikevaihdot, henkilömäärät ja tutkitaan referenssit. Neuvotteluissa aikatauluihin ja yrityksen tarjoamiin henkilöresursseihin kiinnitetään paljon huomiota. Jos ehdokas ei näytä tutustuneen meidän tavoitteisiimme, niin siinä ne neuvottelut heidän kanssaan sitten olivat.”

Pienet viivästymät kertaantuvat viikoiksi

”Viikoittaisissa, säännöllisissä palavereissa kymmenen tärkeimmän aliurakoitsijan kanssa käydään tilanne ja tulevat kipupisteet läpi. Jos ongelmia löytyy, niihin puututaan heti”, rauhallisen rento Mika Haukkamäki korostaa reagointinopeuden tärkeyttä.

Jokaiselle ryhmälle pitää löytyä sovitusti mestaa ja toisten tieltä on saatava aikataulusta jäänyt pois. Kaikkien on pidettävä kiinni yhdessä sovituista aikatauluista.

”Aliurakoitsijoiden kanssa toimittaessa on helpompi hoitaa työmaan rytmitys. Resursseja löytyy, jos joku on jäämässä jälkeen aikataulusta. Jo päivän parin myöhästymiseenkin on puuttuva, sillä se kertaantuu isossa kohteessa nopeasti viikoiksi ja kuukausiksi. Sopimuksia harvoin esille kaivetaan, mutta pahimmassa tapauksessa sakotkin ovat käytettävissä.”

Jakomäestäkin löytyy aliurakoitsijoita, jotka eivät tahdo pysyä porukassa. Niiden asioita selvitetään viikoittaisissa erityiskokouksissa, joissa muut eivät ole mukana.

”Vaikka valitsimme yhdeksi aliurakoitsijaksi sektorinsa suuren toimijan, rytmissä pysyminen ei tahdo onnistua siltä porukalta. Oman ongelmansa taitaa tuottaa kielikysymys. Ulkomaalaisista lähes kokonaan muodostuvan työntekijäkaartin ohjailu ei aliurakoitsijan omiltakaan työnjohtajilta tahdo sujua.”

Kokonaisuus koordinoidusti haltuun

Omien työnjohtajien kanssa Haukkamäki pitää viikoittaisen palaverin tiistaisin, päivää ennen aliurakoitsijoiden säännöllistä tapaamista.

”Tilanteet käydään jokaisen vastuualueen osalta läpi. Aikataulut vähintään kolme viikkoa eteenpäin. Annan valtaa ja vastuuta, ja ongelmakohdissa pyrin mahdollisimman avoimeen, ratkaisua etsivään keskusteluun. Jokainen haluaa tehdä työtänsä hiukan omalla tavallaan, mutta koordinoidusti on toimittava. Ja yksittäisistä onnistumisista on muistettava mainita porukan edessä.”

Tietyissä työvaiheissa Jakomäessä oli jo aloitettaessa koko hankkeelle valmiit, asennusfirman kanssa yhdessä laaditut aikataulut. Työnjohtajien kanssa niiden etenemisen seuranta on tärkeä osa kokonaistavoitteisiin pääsemistä.

Haukkamäki korostaa vastaavan työnjohtajan tehtävässä kokonaisuuden hallitsemisen tärkeyttä.

”Aliurakoitsijat miettivät vain tätä ja huomista päivää sekä omaa tonttiaan. Se estää kokonaisuuden näkemisen eikä se olekaan heidän tehtävänsä. Vastaavan on pidettävä kirkkaana mielessä kaikkien osapuolten suoriutuminen tehtävästään kuukauden kahden tähtäimellä kokonaistavoitteiden saavuttamiseksi.”

Teksti Risto Pesonen, kuvat Kari Hautala