Keskustakirjasto täydentää Töölönlahden ympäristön

Ikivanha suunnitelma Töölönlahden ympäristön rakentamisesta täydentyy vuoden 2018 loppuun mennessä Keskustakirjastolla. Arkkitehtikilpailun voittaneeseen ehdotukseen perustuva järeä runko on lähes valmis ja talotekniikkatyötkin hyvässä vauhdissa.

Finlandia-talo ja Sanomatalo ovat jo saaneet seurakseen Musiikkitalon, ja sen taakse vuoden kuluttua valmistuva Keskustakirjasto täydentää muodostelman.

Arkkitehtuurista esitetyt mielipiteet ovat yleensä aktiivisimmillaan sen jälkeen, kun kaikki on valmista. Keskustakirjastoa kommentoivia soraääniä ei ole siksi vielä kuultu, ja on mahdollista, ettei niitä tulla kovin voimakkaina kuulemaankaan – siinä määrin onnistuneelta arkkitehtonis-rakennetekninen kokonaisuus vaikuttaa.

Ainakin rakenneteknisesti Keskustakirjasto on ainutlaatuinen: siinä on yhdistetty silta- ja talonrakennustekniikkaa toisiinsa tavalla, johon ei tiettävästi löydy vertailukohtia juuri mistään.

”Teräskaaresta ja esijännitetystä betonilaatasta muodostuvan sillan päälle nousee kolme kerrosta taloa. Mitoitustehtävä on lievästi sanoen vaativa. Kaaren päätä sitovassa vetosauvassa vaikuttaa 100 MN voima”, kertoo projektin vastaava rakennesuunnittelija Tapio Aho Ramboll Finland Oy:stä.

Aho kertoo olevan mahdotonta nimetä jotakin tiettyä laskettavaa suuretta määrääväksi; kaikki on tarkistettava. Laskelmat ovat tarkkoja ja toleranssit tiukkoja. Työmaalle ja rakenneosien toimittajille tämä tietää ehdotonta huolellisuusvaatimusta: osien mitoissa ei juurikaan ole varaa erehtyä. Esimerkiksi hitsisaumojen lopulliset sijaintipaikat tulisi mahduttaa suunnitelman mukaan kahden millimetrin sisään.

”Ihan tuohon ei ole työmaaolosuhteissa mahdollista päästä, kun ottaa huomioon kaaren yli satametrisen pituuden ja sen, miten vaihtelevissa olosuhteissa asennuksia tehdään”, sanoo teräskaaren valmistaneen ja sen asennuksesta vastaavan Normek Oy:n asennustyönjohtaja Markku Roininen.

86 tonnin järkäle Kansalaistorin kautta

Poikkileikkaukseltaan kaksi metriä korkea ja puolitoista metriä leveä, kaaren muotoon taivutettu teräskotelo tuotiin Oulusta työmaalle öiseen aikaan. Suurin elementti painoi 86 tonnia, ja sen saamiseksi yhtenäisenä työmaalle oli peruutettava Kansalaistorin kautta.

”Nurmikenttä oli muutettava tästä syystä väliaikaisesti soratäytteiseksi. Vuoden päästähän samaan paikkaan aletaan rakentaa puistoa”, kertoo työmaapäällikkö Tero Seppänen YIT Rakennus Oy:stä.

Seppänen johtaa noin sadan hengen organisaatiota, joka urakkamuodosta johtuen koostuu lähes pelkästään aliurakoitsijoiden työntekijöistä. Projektinjohtourakka kun on kyseessä, rakennesuunnitelmien yksityiskohdat ovat täsmentyneet työmaan kuluessa. Perusidea on kuitenkin ollut arkkitehtikilpailun tuloksen julistamisen jälkeen sama.

Yksi arkkitehtonisista yksityiskohdista on niin sanottujen kansalaisparvekkeiden sijoittaminen Keskustakirjaston eduskunnan puoleiselle julkisivulle. Näiltä teräsrakenteisilta parvekkeilta kirjastossa kävijät voivat ”puhutella” kansanedustajia samasta korkeusasemasta.

Parvekeulokkeiden pituus kasvaa pohjoisesta pitkin julkisivua etelään päin siirryttäessä niin, että pisin uloke on yli 15-metrinen. Sitä työmaalle tuotaessa työmaan portin rakenteita oli purettava. Tämä, kuten muutkin kuljetukset on ajoitettu sähköisen, logistiikkaurakoitsija Local Logistics Oy:n käyttämän ja ylläpitämän järjestelmän avulla.

”Jos jotakin kuljetusta ei ole viety sähköiseen järjestelmään, työmaalle ei ole mitään asiaa”, logistiikkatyönjohtaja Heidi Järvensivu Local Logisticsista sanoo.

Kuivaketju pelaa

Helsingin keskustakirjasto on suunniteltu sadaksi vuodeksi. Tämä merkitsee sitä, että materiaalit ja työtavat on valittava huolella. Viime vuosikymmenten kokemusten perusteella varmimpia tapoja pilata muutoin onnistunut lopputulos ja ”tappaa” talo ennen aikojaan on laiminlyödä työnaikainen kosteudenhallinta.

Tässä tapauksessa tämä virhe on päätetty eliminoida mahdollisimman tehokkaasti soveltamalla työmaalle toimitettaviin, siellä varastoitaviin ja asennettaviin tuotteisiin kuivaketjuperiaatetta. Tämä Oulun kaupungin rakennusvalvonnan piirissä alun perin kehitetty idea perustuu, että kosteudenhallinta on ulotettava rakentamisen koko prosessiin.

Tärkeä vaihe oli myös sen varmistaminen, ettei ontelolaattavälipohjiin jää vettä. Tämä tehtiin totuttuun tapaan poraamalla ontelolaattoihin alapuolelta pieniä reikiä veden valuttamiseksi pois.

Kosteudenhallinta on siksikin tässä kohteessa korostetun tärkeää, että lopullisessa rakennuksessa on suuri määrä erilaisten materiaalien keskinäisiä liitoksia. Suuret lasiset julkisivupinnat yhdistyvät niiden lomaan sijoitettuihin puisiin julkisivuelementteihin sekä niiden yläreunoihin liittyviin kertopuisiin kattoelementteihin.

”Myös geometria on erittäin vaativaa – kantavan teräskaaren lisäksi julkisivuissa ja katossa. Eteläinen julkisivu on vinokulmainen, ja kattomuoto aaltoilee”, Tero Seppänen kertoo.

Epäsymmetrinen geometria ilmenee myös oleskelutilojen betonirakenteissa. Niissä betonielementtien välitilat valetaan paikalla. Yhteensä paikallavaluakin on peräti 1 200 kuutiometriä.

Lasia kohteessa käytetään epätavallisessa yhteydessä: lasielementit muodostavat nippuja, jotka yhdessä muodostavat kantavan lasipilarin.

Talotekniikka hyvässä vauhdissa

Kesällä 2017 talotekniikkakin oli työmaalla jo hyvässä vauhdissa. Ensimmäiseksi luonnollisesti huolehdittiin pohjaviemärit ja runkovesijohdot toimintakuntoon. Tämän jälkeen ryhdyttiin etenemään kerros kerrokselta LVIS-asennuksia keskenään yhteen sovittaen.

Etenkin paikallavalettujen rakenteiden kohdalla oli huolehdittava siitä, että suurimpienkin, läpimitaltaan jopa 1,4-metristen putkiläpivientien varaukset oli jätetty rakenteisiin.

Keskustakirjaston kolmesta maanpäällisestä kerroksesta ylin on perinteinen kirjastokerros. Kahdessa alemmassa kerroksessa tulee olemaan muun muassa studio-, harjoittelu- ja elokuvatiloja. Tämä tuo lisää vaativuutta talotekniikkaurakoihin, jotka ovat vuoden 2018 alussa intensiivisimmillään.

Sitä ennen myös rakennetekniikassa riittää vielä puurtamista. Yksi tarkimpia vaiheita on teräskaaren tukena toimivan jännebetonilaatan kolmas ja viimeinen jännittämisrupeama. Siinä laatan jänneteräspunoksia vedetään päistään hydraulisesti noin viikon ajan. Sen jälkeen jännitetty laatta on siirtynyt viereiseen jännittämättömään, yhtä lailla yli satametriseen laattaan nähden hyvän matkaa yli senttimetrin – kuten suunnitelmien mukaan pitääkin. .