Viime viikkojen koulujen kattoromahdukset puhuttavat kansaa. Onko pääurakoitsijan ja aliurakoitsijan vuorovaikutuksessa petrattavaa?

Rakennusliikkeiden toiminta on muuttunut nopeassa tahdissa pääurakoitsijan roolista projektin johtamiseksi.

Tässä kehityksessä iso askel otettiin 1980-luvulla tuoteosakaupan yleistyessä ja teollisuuden ottaessa suurempia toimitusvastuita ja 90-luvun lamassa useat rakennusliikkeet luopuivat omista rakennuskoneista.

Kehitystä vauhdittanut projektinjohtourakat, joissa pääurakoitsija teettää hankkeen pieninä palasina alihankinnoilla, ja työmaalla on usein vain kourallinen sen omia miehiä.

Tämän urakointimuodon yleistyessä ovatkin työnjohdon tehtävät muuttuneet ja merkitys kasvanut, muistuttaa Pohjola Rakennus Oy –konsernin toimitusjohtaja Juha Metsälä.

Hän uskoo tämän kehityksen jatkuvan, sillä omien miesten käytöstä luopumisella päästään joustavuuteen ja tehokkuuden lisäämiseen. Työnjohto on aiempaa useammin mukana hankintojenkin teossa.

”Projektinjohtomallin avulla voi lyhentää hankkeen kokonaiskestoaikaa esimerkiksi limittämällä suunnittelua ja rakentamista. Voimme myös valita aikaisempien kokemusten perusteella hankkeisiin parhaiten sopivat yhteistyökumppanit: suunnittelijat, urakoitsijat ja valvojat.”

Urakkamuodolla ja urakoiden ketjutuksella Metsälä ei näe olevan vaikutusta vastuu- ja laatukysymyksissä.

Työnjohdon ammattitaito ja asenne ratkaisevat. Heidän tehtävänsä painottuvat projektinjohtourakoinnissa aliurakoitsijoiden työnsuoritusten ohjaamiseen ja valvontaan sekä työturvallisuuden ja laadun varmistamiseen yhteistyössä aliurakoitsijoiden kanssa.

”Ongelmia voi syntyä, kun hankkeissa on mukana suunnittelijoita tai aliurakoitsijoita, joiden kanssa ei ole tehty yhteistyötä. He vaativat yleensä lisäpanostusta ohjeistukseen ja valvontaan. Projektijohtourakointiinkin liittyy noususuhdanteissa aina kustannusriskejä, kun hinnat ovat nousussa ja ne selviävät vasta kokonaisurakasta sopimiseen jälkeen.”

Laatu on pääurakoitsijan työnjohdon vastuulla

Nykyiset tavat kilpailuttaa rakennushanke minimoiden kustannuksia ja käytettyä aikaa on lisännyt projektinjohtourakoiden määrää ja urakoiden pilkkomista aikaisempaa pienempiin osiin.

”Tämä aiheuttaa lisää paineita ja työtä pääurakoitsijan työnjohdolle, jonka roolina on nimenomaan varmistaa, että sovitut ali- ja sivu-urakat loksahtelevat paikoilleen oikea-aikaisesti, kustannusraamissa ja sovitut laatuvaatimukset täyttäen”, muistuttaa asiantuntija Jani Kemppainen Rakennusteollisuus RT:stä.

Jos aikaisemmin työnjohto miellettiin vain omien työntekijöiden paimentajaksi, on tätä nykyä tilanne toisenlainen. Aliurakointiketjut voivat olla pitkiä ja niistä on oltava hyvin perillä, jotta tietää, kuka oikeasti on se työntekijä, joka varsinaisen rakennustyön tekee.

Jos tällä aliurakoitsijalla ei ole omaa työnjohtoa, kuten usein tilanne on, pääurakoitsijan työnjohto on se taho, joka varmistaa, että työntekijä ymmärtää, mitä hän on tekemässä ja mitä häneltä odotetaan työsuorituksen tuloksena.

Kemppainen ihmetteleekin julkisuudessa esiintyviä pääurakoitsijan kommentteja, joiden mukaan he eivät ole tehneet huonoa laatua, vaan aliurakoitsijat.

”Täytyy kuitenkin muistaa, että pääurakoitsija vastaa aliurakoitsijan työstä tilaajalle kuin omastaan. On aina edullisempaa ja nopeampaa tehdä kerralla kunnollista jälkeä kuin käydä myöhemmin korjaamassa halvalla tehty ensimmäinen yritelmä”, Kemppainen muistuttaa.

Projektinjohto- ja aliurakoinnin lisääntyessä Skanskan toimitusjohtaja (eläkkeelle 2004) Mauri Niemi näki tärkeänä pohtia johtamiskäytäntöjenkin vaatimia muutoksia. Työmaalla käytettyjen työtuntien mittaaminen ei todellakaan tuo parasta tulosta.

”Kun omia miehiä on vähän, on siirryttävä oman organisaation johtamisesta verkostojohtamiseen. Jotta rakennusliikkeen tuotantoprosessi pysyy tehokkaana, on ohjatta niitäkin, joille et maksa palkkaa. Silloin on pystyttävä tarjoamaan aliurakoitsijoille mahdollisuus tehokkaaseen työhön. Kumppanuusrakentamisessa on tarjottava kaikille toimivat työolosuhteet ja kumppaneille riittävästi volyymiä.”

Teksti: Risto Pesonen