Valvojan tulee tukea työnjohtoa suunnitelmien tarkastamisessa ja aikatauluissa pysymisessä.

Toistuvaan väittelyyn tarpeesta toimia vastaavana työnjohtajana ennen valvojan vastuita on rakennusmestari Juhani Raitalalla varma mielipide: ”Ehdottomasti!” Hän on vakuuttunut siitä, että työmaan valvojan tehtävät vaativat vahvaa kokemusta vastaavana mestarina.

Sama selkeä linjaus koskee hänen työnantajansa, Kojamo Oyj:n, valvojia. Kaikki neljä olivat olleet vastaavana työnjohtajana yli kymmenen vuotta aloittaessaan valvojina. Huomionarvoista on myös se, että he ovat Kojamon omaa väkeä poiketen siten useiden isojen rakennuttajien käyttämistä konsulttivalvojista.

Rakennusala tuli Raitalan työkentäksi sattumien summana. Pari vuotta paloneristystöissä kierreltyään hän pääsi 1987 Kotkan Tekun kautta työnjohtotehtäviin ja sai jo seuraavana vuonna vastaavan mestarin pestin. Halua siirtyä takaisin tuotantopuolelle ei enää ole.

”Valvojan työ tuntuu omalta. Vastuuta annetaan ja tavoite on selvä. Asunnot tulee saada vuokralaisille ajoissa ja suunnitelmien mukaisina. Uutta pontta työlle antaa sekin, että VVO:sta synnytetty Kojamo haluaa olla maassamme johtava, uudistava asuntosijoittaja.”

Sovi muutos selkeästi

Valvottaviksi tuleviin työkohteisiinsa Juhani Raitala pääsee tutustumaan kuukausi etukäteen – yleensä edellisten töiden häntien ollessa vielä käynnissä.

Tehtävänsä hän tiivistää kahteen: tulee valvoa, että tehdään sovitussa aikataulussa suunnitelmien mukaan, ja pitää havaita, jos suunnitelmissa on tarkennettavaa.

”Suunnitelmat ovat valvojien käytössä vain muutamia viikkoja ennen hankkeiden käynnistymistä. Niinpä valvojan havainnot tulevat pääasiassa töiden aikana. Tärkeää onkin varmistaa, että vastaava mestari on ennakkoon riittävästi tutustunut tulevaan työmaahansa.”

Valvojan toimesta rakentamisen ohjaaminen tapahtuu pääosin vastaavan kanssa ja kautta, mutta työmaakierroksilla toki muidenkin työnjohtajien kanssa.

”Isommat muutokset kirjataan työmaakokouksissa, jotta asiat on helppo tarkastaa.”

Saneeraus vaatii valvojalta enemmän

Kojamon valvojilla on yleensä kerrallaan muutamia uudisrakennuskohteita, maksimissaan viisi. Kun työmaalla tulee käytyä kaksi kertaa viikossa, viikko hyvinkin täyttyy viidestä työmaasta.

Kun joku saa vastuulleen saneeraustyömaan, kokonaismäärää vähennetään. Korjauskohde vaatii noin kolme kertaa uudisraken‑ nusta enemmän työtä valvojalta, sekä kiertämistä että palavereja. Työmaakokouksia molemmissa pidetään noin kerran kuukaudessa.

”Itselläni edellinen saneerauskohde oli 1930-luvun asuinrakennus, jonka alkuperäiset suunnitelmat olivat niin huonot, että mittatarkat kuvat ja tuotantosuunnitelmat päästiin tekemään vasta purkutöiden ja tarkemittausten jälkeen. Saneerauksissa tulee aina yllätyksiä, ja työmaalla pitääkin olla tekemässä päätöksiä, jotta eteneminen jatkuu sujuvasti.”

Raitalan Vantaalla oleva 139 asunnon uudisrakennushanke on poikkeuksellinen nykyisin yleisiin projektijohtotyömaihin verrattuna. Niissähän ei juurikaan pääurakoitsijan työntekijöitä näy. Täällä on Skanskalla riittävästi työnjohtajia ja myös omia miehiä, jotka ovat tehneet perustukset, elementtien asennukset, vesikaton puutyöt ja väliseinät.

”Valvojan kannalta hankalia ovat projektijohtoisesti toteutettavat hankkeet, joissa erikoisurakat on myyty työnjohtoineen. Ei pääse sillä lailla kiinni, kun ei ole suoraa urakkasopimusta aliurakoitsijan kanssa. Päivittäinen yhteydenpito vaikeutuu. Pääurakoitsijan omien työnjohtajien ja miesten kanssa on helpompaa, kun on suora yhteys.”

Ennakoi tulevat työvaiheet

Työmaan toimivuutta arvioitaessa siisteys on mittari, joka harvoin pettää. Myös vastaavan mestarin käytös kertoo paljon Raitalalle.

”Hyvä vastaava on yleensä vanhempi rauhallinen mies, mutta onnistuakseen täytyy hänen saada työnantajaltaan riittävästi työnjohto- ja työntekijäresursseja. Tärkeää on myös se, miten vastaava mestari ennakoi eri työvaiheet. Niistä etukäteen keskustelemalla vältytään monesti turhilta kiireiltä ja huomataan suunnitelmiin tarvittavat tarkennukset.”

Raitala kertoo saaneensa johtamisoppinsa kokemuksen kautta. Ei siihen pohjaa antanut vastaavan mestarin kuuden päivän kurssi eikä valvojankurssikaan, jossa keskityttiin vain itse rakentamiseen.

Talojen monimuotoisuuden lisääntyessä riskipaikkoja on tullut lisää, ja tarkkana on oltava kosteudenhallinnan sekä vesikattojen ja julkisivudetaljien kanssa.

”Ennen tehtiin kolmikerroksista, kolmilamellista suorakaiteen muotoista sänkkäripötköä, mutta nyt on paljon mutkaa ja tekniikkaa. Työmaalla niistä syntyviin ongelmiin sitten törmää. Tämä on raakaa rakentamista, ja siinä ei kuvien katselu kuvaputkelta auta.”

Anna palaute suoraan

Työntekijöiden kanssa tulee välillä vastaan kieliongelmia, mutta rakentamistapaan liittyvät kulttuurierot ovat Raitalasta hankalampia. Käsitykset hyvästä laadusta vaihtelevat paljon.

”Jos työn tulos ei täytä normeja tai hyvää rakentamistapaa, en hyväksy sitä. Erimielisyyksistä hankalimpia ovat tilanteet, jolloin työntekijä itse uskoo tuloksen olevan riittävä. Silloin palaute on perusteltava ja huolella. Yksi keino on verrata hyväksyttyihin malleihin ja sitä kautta saada huomautus ymmärrettäväksi.”

Kerran Raitala hyväksyi muurauksen vasta puratettuaan sen ensin kaksi kertaa. Vasta kolmas porukka onnistui saamaan aikaiseksi kunnollista ja asiallista jälkeä.

”Kyllä se aika paljon vaati, kun toisenkin kerran sanoi, että muuraus puretaan. Ammattimestarit ovat useimmiten samaa mieltä ja niin oli tässäkin tapauksessa. Näitä vaikeuksia voi syntyä myös rakennusliikkeen hankinnan valinnoista johtuen. On syytä välttää porukoita, joiden ammattitaito ei riitä laadukkaaseen työhön. Niistä syntyy mestareille vaikeuksia hoitaa oma tehtävä kunnolla”, neuvoo Raitala aliurakoitsijoiden valinnassa.

Virheistä hän sanoo työnjohtajalle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja joskus myös suoraan työntekijälle, mutta vain työnjohtajan ollessa paikalla. Silloin mestarit tietävät, mistä on puhuttu miesten kanssa.

”Ei ole vaikeaa sanoa puutteista suoraan, ei enää tässä iässä. Kokemus antaa vahvan pohjan. Mutta toisille on vaikeaa ottaa vastaan palautetta. Siinä sitä sosiaalista käyttäytymismallia koetellaan. Välillä pitää muistuttaa työnjohtajillekin, ettei tämä ole henkilökohtaista.”

Teksti Risto Pesonen, kuvat Sampo Korhonen