Joensuussa rakennusmestarit järjestäytyivät verraten myöhään, yli neljännesvuosisata Keskusliiton perustamisesta. Tuohon mennessä Suomeen oli perustettu jo 18 rakennusmestariyhdistystä.

Alkuperäiseltä nimeltään Suomen Rakennusmestariliiton Joensuun osaston, sittemmin yhdistyksen, perustava kokous pidettiin kaupungintalolla toukokuussa 1931. Tarkkaan ottaen kyse ei ollut puhtaasti joensuulaisista, vaan mukaan oli kutsuttu myös lähiympäristön rakennusmestareita. Yhdistys sai alkunsa 13 rakennusmestarin voimin.

Yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi sotavuosien jälkeen tasaisesti ja ylitti vuonna 1958 tärkeän sadan hengen rajan. Jäsenmäärä jatkoi kasvamistaan ja 200 hengen raja rikottiin 1970-luvulla. Seuraavan vuosikymmenen viimeisenä vuotena yhdistykseen kuului jo 335 jäsentä. 1990 -luvun alun lamalla oli voimakkaita vaikutuksia myös yhdistykseen, esimerkiksi jäsenmäärä laski alle 300:n. Näistä vuosista lähtien jäsenistön määrä on pysytellyt yli 200:ssa.

Liikunta ja urheilu

Joensuun Rakennusmestarit ja- Insinöörit AMK ry:n toiminta on kautta vuosien ollut hyvin aktiivista. Se näkyy muun muassa kurssitoiminnassa, retkissä, rakennusnäyttelyissä ja senioritoiminnassa.

Yhdeksi esimerkiksi voi nostaa liikunnan ja siinä lajivalikoima on aina ollut laajaa ulottuen hiihdosta keilailuun. Nykyisin golf ja keilailu ovat jäsenistön keskuudessa suosituimmat lajit.

Aiemmin pilkkiminen oli selkeä ykköslaji ja siihen suhtauduttiin etenkin RKL:n mestaruuskisoissa hyvin vakavasti. Eräs jäsen muistelee: ”Valmistautuminen SM-kilpailuun alkoi yleensä jo edellisenä viikonloppuna. Joensuusta lähti autolastillinen onkijoita harjoittelemaan kilpailualueelle, varsinkin jos kisat olivat oudoissa vesissä. Harjoittelun tarkoituksena oli selvittää, millä veden syvyydellä ja missä ne parhaimmat ahvenpaikat sijaitsivat. Harjoittelun jälkeen koottiin saadut tiedot yhteen ja väritettiin kilpailualueen kartta”.

Aavapirtti

Jo 1940 -luvun lopulta lähtien yhdistyksellä oli tavoite hankkia tontti ja rakentaa siihen huvila. Viimein vuonna 1955 löytyi sopiva kohde ja saman vuoden elokuussa pystyttiin pitämään kuukausikokous omissa tiloissa. Syyskuun 3. päivänä 1955 maja oli siinä kunnossa, että voitiin pitää tupaantuliaiset kutsuvieraineen. Kesämaja vaati vielä valtavasti kunnostustöitä ja tähän tarvittiin jäsenistön aktiivisuutta.

Myöhemmin mökkiä laajennettiin ja sitä alettiin kutsua Aavapirtiksi. Ulkopuoliset tunsivat tilan vuosikymmeniä ”rakennusmestareiden majana” ja sitä myös vuokrattiin ahkerasti. Esimerkiksi vuonna 1987 rakennuksessa oli lähes 100 ulkopuolisen tahon järjestämää tapahtumaa.

Yhdistyksen pitkäaikaisempia perinteitä olivat Aavapirtillä järjestetyt vuotuiset vohlajuhlat. Vohla tarkoittaa paistettua nuorta vuohta tai kiliä. Vohlan paistaminen aloitettiin jo aamulla asettamalla kokonainen lammas hiilikaukalon päälle vartaaseen. Alkuvuosina sitä pyöriteltiin käsin, kunnes tehtävää hoiti sähkömoottori. Lampaan paistuessa ongittiin kilpaa ja urheiltiin. Lampaan leikkaaminen oli taitolaji, johon ei pyydetty ketä tahansa.

Aavapirtin taru päättyi syyskuun lopulla 2008, kun raju tulipalo tuhosi rakennuksen. Tapaus ylitti valtakunnallisenkin uutiskynnyksen. Tämäkin kertoi, miten tunnettu kohde oli kyseessä. Yhdistyksen toimintakertomuksessa asia todettiin: ”Aavapirtin tulipalo oli yhdistyksen historian yksi merkittävimmistä tapahtumista. Pääosin talkootyönä rakennetun majan suojissa on yhdistyksen jäsenkunta viettänyt monenlaisia, muistorikkaita tapahtumia”.

FT, dosentti Jarkko Kemppi

Kirjoittaja on historiatutkija, joka on kirjoittanut 25 tietoteosta.