Suositeltavat seinämateriaalit vaihtuvat ilmastonmuutoksen voimistuessa. Vain harkkorakenne saa enää täysin ”puhtaat paperit”.

Olosuhdemuutokset ilmastossa­ haastavat yhä enemmän raken­tamisen tapoja ja materiaaleja. Jokunen vanha ja tuttu suunnitteluperiaatekin näyttäisi joutavan jo roskakoriin. Kosteusvaikutustutkijat puhuvat kuin yhdellä suulla.
Ulkoverhousmateriaalina tiili vaatii tarkennetut suunnittelu- ja rakennusohjeet.

Kerrostalorakentamisessa on laajasti käytetty seinärappausta ulkoverhona. Tämän menetelmän suositeltavuus on ilmaston muut­tuessa ja elinkaarivaatimusten tiukentuessa nopeasti hiipumassa. Kun rappauskerros vedetään suoraan lämpöeristeen tai tuulensuojan päälle, on tuloksena lyhytikäinen mutta varsin kosteusherkkä rakenne. Eristeen päälle vedetty seinärappaus saattaa olla uusintakunnossa jo 25 vuoden kuluttua, joskus jopa varhemmin.

Tampereen yliopiston rakennusfysiikan professori Juha Vinha huomauttaa, että kosteusriskien lisäksi tämän rappausrakenteen lyhytikäisyys istuu huonosti nykyisiin elinkaarivaatimuksiin, joissa puhutaan helposti sadasta vuodesta.

Kestävämpiä materiaalivalintoja

Lisääntyvät sateet, eritoten viistosateet, vaativat rakenteilta nykyistä parempaa kosteuskestävyyttä. Tämä pitää ottaa vahvasti huo­mioon valittaessa rakennusmateriaaleja.

Korjausrakentamisessa pitäisi suosia kestäviä vaihtoehtoja. Kiristyvä sääntely pyrkii muutenkin ohjaamaan materiaalien valintaa vähähiilisempään suuntaan.

Tampereen yliopiston talonrakennustekniikan professori Matti Pentti muistuttaa evolutiivisen kehityksen hitaudesta. Kun syntyy ymmärrys paremmasta kosteusrakentamisesta, se valuu hitaasti suosituksiksi ja mää­räyksiksi sekä siitä edelleen suunnittelijoille ja lopulta rakennustyömaiden käytännöiksi.

”Se ottaa vuosia”, Pentti sanoo.

Tarkkuutta tiiliseinän rakentamiseen

Tiiliseinärakenteissa saattaa piillä enemmän riskejä kuin moni olisi arvannutkaan. Lisääntyvä ulkoilman kosteus aiheuttaa ongelmia Suomessa etenkin syksyllä ja keväällä sekä ainakin lounaisilla rannikkoseuduilla yhä useammin myös leutoina talvina.

Tiileen sitoutuu sadevettä ja siihen voi tiivistyä ­ulkoilman kosteutta: niin sanottu kesäkondensaatio on yleistä kostean lämpimillä suvisäillä. Kuivumista tapahtuu myös sisäänpäin, eli kosteutta siirtyy myös rakenteen sisäosiin, joissa voi olla herkemmin vau­rioituvia osia.

Kerrostalossa koolaukset tiiliverhouksen sisäpuolella eivät kuitenkaan ole yleensä puusta. Sen sijaan kerrostalojen puiset ikkunankarmit saattavat imeä ­tiiliverhouksen läpäissyttä kosteutta.

”Tiiliverhouksen takana olevan rakenteen materiaalien on kestettävä entistä paremmin kosteutta”, Matti Pentti korostaa.

”Lisäksi ulkoverhouksen läpi kulkeutuvan vuotoveden poisjohtamisesta sekä rakenteen riittävästä tuulettumisesta on huolehdittava hyvin.”

Rappaus kestää lämpöharkon päällä

Markkinoilla on uusia komposiittirakennusmate­riaaleja, joita on kehitetty torjumaan ilmastonmuutoksen kasvattamia riskejä. Verrattain uusista rakentamistavoista asiantuntijat nostavat esiin lämpöharkon. Lämpö­harkkojen päälle seinään voidaan huoletta vetää rappauskerros.

Harkkorakenne sopii paitsi suuriin omakotitaloihin myös mataliin kerrostaloihin.

”Harkko voi korvata rakennustekniikoita, joiden käyttökelpoisuutta aika ja ilmastomuutos ovat vähentäneet”, Vinha arvioi.

Vinhan mukaan esimerkiksi puukerrostaloissa kannattaa välttää auringonvaloa absorboivia tummia verhoiluja. Tummat seinät ovat olleet muodissa viime vuosina.

Komposiittimateriaaleja uusiin oloihin

Synteettiset komposiittimateriaalit voivat nousta yhdeksi ratkaisuksi julkisivujen kosteusriskien kasvaessa. Seinämateriaalien kuivumiskyky uhkaa heikentyä ilmaston muuttuessa. Ennusteiden mukaan pilvisyys lisääntyy ja auringon suora kuivausvaikutus vähenee.

Komposiittilämmöneristysmateriaalien, kuten esimerkiksi WPC-materiaalin, on puolestaan tarkoitus vähentää auringon säteilylämmön ja ulkoilman kor­kean lämpötilan vaikutusta rakennukseen. Tavoitteena on, että rakennuksen sisäilma pysyy lämpimänä talvella ja sopivan viileänä kesällä.

Yhdistelmäeristettyjen seinäpinnoiteratkaisujen idea on yksinkertainen. Seinän sisäisen lämpökapasiteetin ansiosta seinän ulkopinnan eristyskerros hidastaa siirtymää. Sen ansiosta huoneen lämpötilan pitäisi pysyä suhteellisen vakaana.

Teksti Reijo Holopainen kuvat Adobe ja Reijo Holopainen

Muutoksen tuulet -sarja käsittelee rakennussektorin uudistumista ja teknologian kehittymistä. Sarjan edelliset osat ovat luettavissa myös täältä.

---

Hellekesä käynnisti ylilämpöselvitykset

Mennyt heinäkuu jää historiaan tukalana ajanjaksona. Lämmön imeytymistä rakennuksiin voidaan onneksi hidastaa. Nyt asiantuntijat etsivät uusia keinoja viilentää taloja.

”Ylilämpö on monimuuttujaongelma. Yhteistyönä on hyvä selvittää keinoja, vaikka ylilämpö asuinrakennuksissa olisi jotenkin hallittavissa myös ilman erillisiä teknisiä toimia”, sanoo Rakennusteollisuus RT:n asiantuntija, diplomi-insinööri Jani Kemppainen.

Asiantuntijaryhmä etsii kestäviä rakenteellisia viilennysratkaisuja. Yksi uuden ajan keino, auringonvaloa suodattava kalvo ikkunalaseissa, on jo aiemmin ehditty ottaa käyttöön.

Ikkunalasissa kalvo suodattaa auringon ultravioletti­taajuisen säteilyn, joka lämmittää asuntoja helteellä. Uudet ratkaisut ovat g-arvoltaan tehokkaita, ja ne eivät erotu ikkunalaseissa tummina kuten ensimmäisen polven kalvot.

Passiiviset ja aktiiviset ratkaisut

Ylilämpöongelmia todettiin Suomessa ensimmäisen kerran runsaammin kesällä 2018. Sen jälkeen asiaa on Kemppaisen mukaan selvitetty ja ratkaisukeinoja on ­etsitty yhä laajemmalla joukolla.

”Tänä kesänä alkoi yhteistyö usean organisaation kanssa.”

”Passiivisista ratkaisuista voisi mainita vaikkapa ­ulkopuoliset varjostukset, joiden käyttö on lisääntynyt paljon, kun niiden hyödyllisyys on selvinnyt.”

”Aktiivisista ratkaisuista ehkäpä kohdekohtaisesti­ ­hankalimpiin huoneistoihin asennettavat ilmalämpöpumput voisivat olla yksi ratkaisu silloin, kun passiiviset keinot eivät riitä”, Kemppainen erittelee.

Lämmön imeytymistä seinärakenteisiin voidaan ­hidastaa. Ainakaan ei kannata valita julkisivuun muo­dikasta mustaa pintaa, joka absorboi lämpöä.

Ilmastonmuutoksen edetessä sään ääri-ilmiöt voimistuvat ja yleistyvät. Ylilämpö on yksi niistä. Entistä parempi varautuminen ääri-ilmiöihin on tietysti myös rakennus- ja kiinteistösektorin etu. Uusien ratkaisu­ideoiden keksimisen ohella on tärkeää myös päivittää määräykset ja data.

Uudis- ja korjausrakentamista ohjeistava määräys­taso pohjautuu takavuosikymmenien säätilastoihin. ­Ilmastonmuutos on kiihtynyt, minkä vuoksi määräysten ja asetusten perustasoina oleva data on nyt auttamattoman vanhentunutta: talvet leudontuvat, myrskyt kovenevat ja hellejaksot voimistuvat ennustettua nopeammin. Rakennusala ajaa määräysten päivittämistä tuoreempien säätilastojen edellyttämälle tasolle.

Hätäapu ylilämpöön

Helteen iskiessä kannattaa koneellinen ilmastointi päiväs­ajaksi sulkea tai säätää minimiin, jotta ilmastointi ei vedä kuumaa ilmaa sisään rakennukseen. Ikkunat peitetään kaihtimilla ja verhoilla.
Yöllä, kun ilma viilenee, ilmastointilaite säädetään suuremmalle teholle. Näin saadaan ulkoa viileämpää ­ilmaa sisään jäähdyttämään rakenteita ja alentamaan huoneiston lämpötilaa.