Muutokset suunnittelutoimistojen arkipäivässä ovat 2000-luvulla olleet valtavia. Tietokoneiden voimakkaasti kasvanut käyttö ja digitalisoitumisen vaikutukset näkyvät jokaisen työtehtävissä.

Mutta Ramboll Finland Oy:n tekninen johtaja Mikko Leppänen, 53, lyö pöytään innostuneesti vielä toisenkin trendin, jonka tukemana voidaan taittaa puheet rakentamisen surkeasta tuottavuuskehityksestä.

Se ei liity konsulttitoiminnan sisäiseen kehittämiseen vaan pitkän rakentamisketjun osapuolten väliseen yhteistyöhön, joka onkin parantumassa hankintamuotojen muutoksen myötä.

”Ennen suunnittelijat tekivät yksin mappitolkulla piirustuksia, joita työmaa sitten toteutti. Mutta ei siten yhteistyöstä täysiä hyötyjä saatu. Uusien toteutusmuotojen vaikutuksesta toimintatavat ovat muuttuneet. Ehdottoman tärkeätä onkin saada suunnittelijat ymmärtämään, että koneen äärestä pitää mennä työmaalle ja ottaa mestareilta kaikki vinkit käyttöön. Jos suunnittelija- ja toteuttajaportaat eivät ole hedelmällisessä yhteistyössä, voittavaa joukkuetta ei synny.”

Viime vuosien yksi tärkeä positiivinen kehitysaskel on väylähankkeissa ollut ST (Suunnittele ja Toteuta) sekä allianssimallin yleistyminen.

”Jos haluaa pärjätä kisassa, on lyötävä viisaat päät yhteen. Johdon on rohkaistava suunnittelijaa avaamaan ratkaisujaan ja työnjohtajien on oltava mukana miettimässä toteutusta. Parhaaseen lopputulokseen pääsemiseksi on valittava lukuisista tekniikoista ja mietittävä työvaiheita. Siinä on arvokkaassa roolissa työmaan panos ja palaute.”

Siiloista avoimeen tiedonvaihtoon

Johtamisen haasteet ovat konsulttitoimistossa moninaiset ja suunnittelun siirtyminen piirustuspöydältä tietokoneilla tehtäväksi on tuonut uusia ulottuvuuksia.

”Mahdollisten ongelmatilanteiden havaitseminen on vaikeampaa, ja siksi on oltava herkät tuntosarvet ja valmius heti puuttua suunnittelun kulkuun.”

Nykyinen tapa toimia – liian tiukasti siiloissa työskentely – lokeroittaa Mikko Leppäsen kokemuksen mukaan helposti ihmisiä. Johdon tärkeä tehtävä on varmistaa, että tieto kulkee vaakasuunnassakin, suunnittelutoimiston sisällä – ja tietenkin myös työmaan ja suunnittelijoiden välillä.

”Ei todellakaan riitä, että tieto kulkee alhaalta ylös ja päinvastoin. On innostettava ihmisiä käymään dialogeja, jotta tieto olisi paremmin toistenkin saatavilla, vaikka työ tehdäänkin koneen äärellä.”

Ja Leppänen tietää, että innostuminen ei synny pelkillä puheilla. Jos niiden takana ei ole sisältöä ja tekoja, ei innostaminen pitkälle vie. Pomojen pitää olla sanojensa mittaisia.

”Avun oltava lähellä, ja kun sitä tarjoat, sitä on oltava myös saatavilla. Sinun pitää laittaa itsesi tosissaan peliin. Ei todellakaan riitä, että perjantaisin soittelee, ja kysyy, onhan kaikki hyvin, ja toivottaa hyvää viikonloppua!”

Haastavat projektit innostavat

Rambollin henkilökunnasta suurin osa on koulutukseltaan insinöörejä ja heitä innostaa erityisesti projektit. Niin myös Leppästä itseäänkin.

”Asiakkaiden kanssa toimiminen projekteissa on tämän työn herkkua. Ja osaltani se ei ole vain pintapuolista numeroiden siunaamista. Olen päivittäin mukana hankkeissa osallistuen projektikokouksiin ja tarjousten tekemiseen. Sitä kautta syntyy se innostus ja – mikä tärkeintä – uskottavuus, kun substanssiosaaminen on hanskassa.”

Leppänen, alkuaan geoteknikko, on toiminut käytännössä koko 30-vuotisen ammattiuransa Rambollin palveluksessa. Mielenkiintoiset, vaihtelevat tehtävät yhtiössä ovat pitäneet hänet saman työnantajan palveluksessa.

”Olemme maan ykköstoimisto, ja meillä on valtakunnan mielenkiintoisimmat ja haasteellisimmat projektit. Suunnitteluun kuuluva tiimityö ja yhdessä tekeminen on kiinnostavampaa kuin itsenäinen puurtaminen. Kun porukka ymmärtää, että pärjäämme tekemällä yhdessä ja näyttämällä osaamisemme koko laajuudessaan, se innostaa entisestään puhaltamaan yhteen hiileen.”

Heittäytyminen on sallittua – ja toivottavaa

Valtuuttaminen on sana, joka toistuu usein Leppäsen puheessa. Rambollin arvoista se on yksi – ja Leppäselle tärkeimpiä.

”Se istutettiin minuunkin nuorena, jolloin annettiin vastuuta ja samalla myös toimivaltaa. Minulla on ollut tunne, että olen valtuutettu tekemään asioita itsenäisesti, vastuullisesti – jopa rohkeasti heittäytyen. On tärkeää, että voimme säilyttää sen yrityskulttuurissamme.”

Leppänen pitää selvänä, että nuoret suunnittelijat voivat pelätä epäonnistumisia. Esimiesten on silloin kannustettava ja esimerkillään näytettävä, miten pitää toimia ja että myös epäonnistuminen on inhimillistä. Tekijät ovat valtuutettuja ratkaisemaan annettuja tehtäviä, eikä päälle koko ajan huohoteta ja hoputeta!

”Minuakin rohkaistiin nuorena, ja koin esimiesteni asenteen hienona ja kannustavana. Yrityksemme perustaja Börje Ramboll totesi minulle kerran istuessani illallisella hänen vieressään: pitäkää te nuoremmat hyvää huolta Rambollista tulevina vuosikymmeninä!”

Nuorten johtamiseen tulee satsata usealla eri tavalla. Rambollin konseptiin kuuluu huolellinen perehdyttäminen, säännölliset viikoittaiset keskustelut ja kokeneempien mukanaoloa hankkeen kokouksissa ja työmaakäynneillä.

”Kun tarvetta ilmenee, perustamme ohjausryhmän projektille: myös kokeneemmille suunnittelijoille! Esimerkiksi Keskustakirjaston hyvin vaativassa projektissa toimiville on tukena säännöllisesti kokoontuva ohjausryhmä. Tavoitteena on käydä läpi monipuolisesti projektin tilannekuva. Kun suunnittelijat pääsevät kertomaan avoimesti havainnoistaan ja näkemyksistään, syntyy uutta ajattelua ja innovaatioita. Tätä nuoret arvostavat.”

Ilahduttavaa on tietenkin se, kun projektiryhmä saa asiakkailta hyviä palautteita. Kuitenkin Leppänen toivoo, että johdolle kerrotaan myös epäonnistuneista suorituksista ja tapahtumista, koska niihin pitää puuttua ja reagoida välittömästi.

”Ja palaan vielä innostumiseen ja rohkeaan heittäytymiseen. Sitä toivon esiintyvän laajemminkin. Ajattelutapojen uusiutumishalua ja -kykyä pitäisi löytyä koko rakentamisketjulta suunnittelusta työmaalle, jotta tuottavuuden parantamiseen saadaan uutta vauhtia”, arvioi Leppänen ja heittää haasteen myös työnjohdon edustajille.

Teksti Risto Pesonen, kuvat Arto Wiikari