Rakennusmestari Jalo N. Syvähuoko keksinyt oloihimme sopivan nostolaitteen siihen liittyvine muine parannuksineen.

Tunnettua on, kuinka sillä huonerakennustyypillä, useampikerroksisella kivirakennuksella, joka on ollut yleinen maamme suuremmissa kaupungeissa, ns. apuritöiden työpalkat tekevät enemmän kuin minkään muun rakennustyön erikoisalan palkat, samalla kuin tällaisten töiden ja niiden tekijäin johto ja järjestely on ollut kaikkein kiusallisinta. Sanottuihin töihin lasketaan tavallisesti kuuluvaksi tiilien ja laastin
sekä muiden rakennusaineiden ja telinetarpeiden kantaminen ja jakaminen työmaalla, yms. ei-ammattilaisten suoritettavaksi kuuluvat tehtävät. Niihin on laskettu menevän 30% työpalkoista silloinkin, kun jonkinlaista nostopeliä on käytetty, joten siis vain 70% on jäänyt
lukuisten ammattimiesryhmäin osalle.

Rakennusmestari Jalo N. Syvähuokon suunnittelema ”Nosturi”. Kone on sijoitettu 6-kerroksisen rakennuksen ylimpään kerrokseen. Koukussa riippuu 4,5 m:n pituinen pala muuraajan telinettä laastipaljuineen ja miehineen. (Kuva on otettu rakennustyömaalta Helsingin Etu-Töölössä vuonna 1919, todennäköisesti Freesenkatu 3:ssa. toim. huom.)

Rakennusmestari Akseli W. Malmin ilmituotua yleisesti tunnetun harmin aputöiden suorittamisvaikeuksista eräässä helsinkiläisten rakennusmestarien kokouksessa pitämässään esitelmässä, sai rakennusmesteri Jalo N. Syvähuoko siitä intoa suunnitella koneen, joka auttaisi häntä itseään ja ammattitovereita pälkähästä. Pakollisina toimettomuuden päivinä, kapinakuukausina 1918, päätti hän työnsä, jonka tulos ”Nosturi” on nyt kunnialla kestänyt ensimmäisen tulikokeensa.

Rakennusmestari Jalo N. Syvähuokon (1886-1963) yritystoiminta alkoi jo 1900-luvun alussa betonitöistä, etenkin kerrostalojen teräsbetonirakenteiden tekemisestä. Myöhemmin hän laajensi rakennusurakointiin. Syvähuoko kehitti useita rakennuskoneita.

 

Tämä nostolaitos on pienikokoinen verrattuna suurikokoisiin maanpinnassa seisoviin mastoranoihin (ks. Rakennustaito 1913 n:ot 10-11, siv. 141), vaikka sen käsivarren ulottuvaisuus silti on tuo kunnioitettava 15 metriä. ”Nosturi” asetetaan seisomaan neljällä diagonaneilla (vitaposkilla) tuetun puupiirun varaan, joihin se on kiinnitettävä lujasti ja näin muodostuneen telineen jalka varustettava maaperässä vastapainoilla. Sitä mukaa kuin rakennus nousee, jatketaan piiruja ja jäävät ne aina välipermannon kohdalla rautabetonin sisään – kone sijoitetaan keskelle rakennusta – mikä seikka puolestaan estää koneen vakavuuden heikentymistä ylöspäin mentäessä. ”Nosturi” nostaa itse itsensä apupylvään avulla silloin kuin sen alustan korottaminen on tarpeellista, mikä tapahtuu kerran kunkin kerroksen kohdalla. Kone on konstruoitu niin pieniin osiin, että sen ullakkokerrokseen päästyä voi purkaa pieniin osiin ja kantaa alas.

(Alkuperäinen artikkeli jatkuu)