Helsingin kantakaupungissa katuremontit ruuhkauttavat liikennettä. Korjattavaa löytyisi katujen ja kunnallistekniikan ohella itse remonteistakin, joita on luvassa runsaasti. Virkamiehet vakuuttavat parantavansa tiedottamista, kilpailuttamista ja koordinointia.

Kaupunkien katu- ja kunnallistekniikassa oli pitkään vallalla sellainen lähestymistapa, että korjataan vasta sitten, kun jokin vikaantuu. Tällainen lähestymistapa toimi niin kauan kuin pääosin 1900-luvun alkupuoliskolla rakennettu verkosto ei ollut vielä lähellä elinkaarensa päätä. Samoin oli usein tapana, että eri osapuolet – vesihuoltolaitokset, sähkölaitokset ja puhelinyhdistykset  –  hoitivat visusti omaa osuuttaan, eivätkä aina koordinoineet investointiohjelmia keskenään. Tästä seurasi useita lyhytkestoisia työrupeamia eri katuosuuksilla.

Nyt kun elinkaariajattelu on lisääntynyt ja katujen kätkemä tekniikka on auttamattomasti ikääntynyttä, on pakko ja järkevää toteuttaa laajoja remontteja. Varsinkin parina viime vuonna ne ovat koetelleet kaduilla liikkujien hermoja. Urakoiden pitkää kestoa on moni manaillut, mutta taustalla on kuitenkin vastaansanomattomia järkisyitä.

”Ei esimerkiksi Mechelininkatua voi sulkea kokonaan remontin ajaksi. Jos näin tehtäisiin, urakka-ajat taatusti puolittuisivat, mutta kadun varrella asuvien ja elinkeinoaan harjoittavien tilanne olisi kohtuuton. Talotyömailla tilanne on sikäli helpompi, että työmaa-alueen voi aidata ja toimia aidan sisäpuolella omalta kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Katutyömailla on otettava huomioon kaikki kadun käyttäjät ja sen varren asukkaat – kouluja, päiväkoteja ja kauppaliikkeitä unohtamatta”, pohtii yksikön päällikkö Jarmo Ahonen Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristö -yksiköstä.

Mechelininkadusta tuli kauhuesimerkki

Mechelininkatu on noussut monen tällä valtakadulla liikkuneen mielessä kauhuesimerkiksi katutyömaiden aikataulutuksesta Helsingissä. Ahonen huomauttaa, että katuremontin pitkä kesto oli jo alun perin tiedossa ja että tästä oli aikanaan tiedotettu.

Ahonen myöntää, että Mechelininkadun remontin myöhemmässä tiedotuksesta löytyy parannettavaa.

”Aiomme hyödyntää päättyneiden töiden opetuksia. Muun muassa tiedotus työmaan sidosryhmille tulee olemaan parempaa”, hän lupaa.

Laadulle ja ajalle lisäpainoa

Isoimmat urakat on Ahosen mielestä järkevintä teettää hinta-laatu-urakoina.

”Hämeentien tänä vuonna käynnistyvästä katuremontista järjestimme urakkakilpailun. Yhtenä kriteerinä oli laatu, joka osin koostuu läpimenoajasta ja sen minimoinnista. Pelkkää läpimenoaikaa ei voi käyttää ainoana arviointikriteerinä. On selvää, ettei ammattitaitoinen urakoitsija ole työmaalla yhtään ylimääräistä päivää, sillä urakan kannattavuus riippuu tästä”, Ahonen toteaa.

Organisaatiouudistus pahaan saumaan

Samoihin aikoihin kuin Mechelininkadun remontti käynnistyi, Helsingin kaupungin uusi organisaatiorakenne tuli voimaan. Näillä asioilla ei tietenkään ole syy-yhteyttä niihin puhtaasti teknisiin seikkoihin, jotka vaikuttavat työmaiden kestoon.

Uusi organisaatiorakenne on kuitenkin vaatinut ja vaatii edelleen totuttelua, varsinkin kun hankkeissa sen eri vaiheissa mukana olevat yksiköt toimivat fyysisesti erillään. Vasta vuonna 2020 koko Kaupunkiympäristön toimiala muuttaa yhteisiin tiloihin Kalasataman uuteen virastotaloon. Tämä toivottavasti sujuvoittaa Mechelininkadun ja Hämeentien remontin kaltaisten hankkeiden koordinoimista ennen kaikkea suunnitteluvaiheessa.

Miksi katutöiden ja kaupungin koko teknisen toimialan organisaatio piti uudistaa kokonaan? Aiemmin eri toimialojen substanssiosaajilla oli nykyistä enemmän päätäntävaltaa toimialansa rahanjakoon. Erään kaupungilla pitkään työskennelleen teknisen asiantuntijan mukaan organisaatiouudistuksen syynä oli se, että poliittiset päättäjät halusivat vaikuttaa aiempaa enemmän hankkeisiin.

Lopputulos on joka tapauksessa se, että uusi organisaatiomalli vaatii toimiakseen entistä tiiviimpää yhteistyötä. Ilman tähänastista tehokkaampaa koordinointia ja yhteispeliä katuremonttien ruuhkavuodet Helsingissä näyttävät huolestuttavilta.

 

Kallio yllätti ainakin rakentajat

Tammikuussa valmistunut Mechelininkadun remontti sai investointikimmokkeensa useasta samaan aikaan vaikuttavasta tekijästä: paineesta parantaa pyöräilijöiden turvallisuutta rakentamalla erilliset pyöräilykaistat sekä puuston ja kunnallistekniikan ikääntymisestä. Kaupungin oma rakentamisyksikkö Stara ryhtyi kaksivuotiseen, noin 15 miljoonaa euroa maksaneeseen urakkaan tammikuussa 2017. Staran vastuulla olivat myös HSY:n putkitukset, HKL:n kiskotyöt sekä sähkötyöt, operaattoreiden putkitukset ja liikennevalojen uusiminen. Noin puolet urakan arvosta koostui putkitöistä.

Urakkasopimuksen mukaan töiden oli määrä valmistua elokuussa 2018. Kunnallistekniikan osalta se olisi Staran tuotantopäällikkö Eila Häggin näkemyksen mukaan onnistunutkin ilman louhintamäärien kasvua kaikilla kuudella urakka-alueella.

”Kalliota jouduttiin räjäyttämisen lisäksi irrottamaan kiilaamalla, joka on hitaampi menetelmä. Kiilaaminen kuitenkin mahdollistaa vanhan kunnallistekniikan häiriöttömän käytön, eikä se vaurioita ympäristön herkkiä rakenteita”, Hägg perustelee.

Kun sata vuotta sitten vesijohdot ja viemäriputket asennettiin katua rakennettaessa, kiveä irrotettiin juuri sen verran kuin oli putkien mahduttamiseksi tarpeen. Myöhemmin, kun samaan paikoin kalliopintojen rajaamaan kaivantoon on lisätty nyky-yhteiskunnassa tarvittavaa tekniikkaa, sama kaivanto on käynyt entistä ahtaammaksi. Tilanteessa, missä pääosa tästä tekniikasta ikääntyy vaihtamiskuntoon samanaikaisesti, tilaa oli tehtävä lisää suurta varovaisuutta noudattaen.
”Pelkkä katupintojen uusiminen olisi peanuts, ohi yhdessä kesässä. Tekniikan uusiminen vie aikaa, varsinkin silloin, kun pitää irrottaa kiveä”, Jarmo Ahonen sanoo.

Mechelininkadun remontti toteutettiin kuudessa pätkässä. Kooltaan vastaavia tai lähes vastaavia remontteja on Ahosen mukaan tiedossa kantakaupungissa useita. Koko Meilahden ja Taka-Töölön katuverkko on rakennettu noin sata vuotta sitten. Esimerkiksi Etu-Töölössä kadut kunnallistekniikoineen ovat vielä vanhempia.

Kaivannon pituudella ratkaiseva merkitys

Mechelininkadun remontin kaksivuotiseen kestoon vaikutti ratkaisevasti se, että samalla kertaa uusittiin kaikki katurakenteen sisältämä tekniikka. Suurin osa tästä työstä oli vesihuoltotekniikan uusimista. Vanhat, pääosin valurautaiset vesijohdot ja betoniset viemärit korvattiin uusilla putkilla, joiden koot vaihtelevat 300 millimetristä 1 200 milliin. Lisäksi sekaviemäröinnin eriyttämiseksi asennettiin uutta hulevesilinjaa. Nämä työt oli tehtävä suhteellisen lyhyissä pätkissä.

”Määräävin seikka on näissä töissä se, kuinka pitkän matkaa kaivanto on turvallisesti ja kustannustehokkaasti pidettävissä kerralla auki. Tämä myös antaa rajaa sitä, missä määrin putkiliitosten esiasennusta voi hyödyntää asennusten nopeuttamiseksi”, toteaa osastonjohtaja
Tuomo Heinonen HSY:stä.

Heinonen sanoo Helsingin kantakaupungin vesihuoltotekniikan välttämättömän uusimisen olevan vasta alussa. Iso kysymys hänen mukaansa on se, kuuluuko yksityisten kiinteistöjen aikoinaan kadun puolelle asennuttaman tekniikan uusiminen kaupungille vai kiinteistönomistajalle.

”Tämä juridinen kysymys on ratkaistava tapauskohtaisesti. Järkevää olisi, että silloin kun kunnallistekniikkaa on uusittava, se tehtäisiin sekä kaupungin omistamalle runkolinjalle että kiinteistön liittymille, olivatpa ne kadun puolella alun perin kiinteistön tai kaupungin omistamia”, hän pohtii.

Heinonen arvioi, että joka tapauk­­sessa tarvitaan runsaasti neuvotteluja. Osa kiinteistöjen omistajista investoinee yhteisen edun nimissä, osa taas pidättäytynee rahojensa käytöstä toistaiseksi.

”Putkistojen elinkaaren jäljellä oleva ikä on toki vaikea määrittää tarkoin. Järkevää olisi tehdä kerralla niin paljon kuin mahdollista”, Heinonen suosittelee.

Puut puhuttivat

Helsingin Mechelininkadun remontin pitkä kesto harmitti monia, etenkin autoilijoita. Lisää vettä kritiikin myllyyn tuotti kadunvarren puiden kaataminen.

”Kun lehmukset yli sata vuotta sitten istutettiin, niillä ja niiden juuristolla oli tilaa kasvaa. Ajan saatossa tätä tilaa on viety, kun uutta tekniikkaa on asennettu”, Jarmo Ahonen perustelee.

Uudet puut on nyt istutettu. Istutusalueen betoni- ja luonnonkivipinnoilla on sovellettu uudenlaista kantavaa kasvualustarakennetta. Puiden juuristot on ankkuroitu, jotta puut pysyvät pystyssä ja niiden luontainen juurtuminen saadaan varmistetuksi.

Teksti Vesa Tompuri, kuvat Matti Vuohelainen