Rakentamisen yhtenä hauskimmista vaiheista voidaan pitää harjannostajaisia. Kun rakennus saavuttaa harjakorkeuden tai se on saatu sateelta suojattua, on aika järjestää riemukkaat harjannostajaiset.

Harjannostajaiset on rakennustyömaahan kytketty tapahtuma ja eri asia kuin harjakaisina tunnettu tapahtuma. Harjakaisia voidaan pitää ja viettää esimerkiksi hyvien kauppojen syntymisen vuoksi.

Harjannostajaisten pitovastuu on yleensä rakennuttajalla. Kokemukseni mukaan harjannostajaisia vietettiin aiemmin ensisijaisesti rakennustyömaalla. Tällöin juhlapaikalle oli tuotu pöydät ja istuimet muualta. Pöydät oli peitetty puhtailla pöytäliinoilla. Rakennuksen keskeneräisyyden vuoksi juhlatilat olivat yleensä vetoisia ja viileitä.

Nykyään pitopaikkana voi olla ravintola tai muu siistimpi kokoontumispaikka.

Harjannostajaisiin kutsutaan aina hankkeeseen osallistuvat työntekijät, suunnittelijat, valvoja, aliurakoitsijat, tulevat käyttäjät ja rakennuttaja sekä joitain viranomaisia.

Tilaisuudet järjestettiin ennen päiväsaikaan, harvemmin iltaisin. Iltatilaisuudet pidettiin muualla kuin rakennustyömaalla, ja siihen tilaisuuteen saivat kutsun vain harvat ja valitut.

Kuplettia ja puheita

Työmaalla pidettävään tilaisuuteen kuului puheita, ruoka- ja juomatarjoilua sekä musiikkiviihdettä. Vitsien kertomiset olivat osa ”kupletin” juonta. Suosittuna esiintyjän etenkin rakennustyöläisten keskuudessa 1970- ja 1980-luvulla oli Tapio Rautavaara, joka osasi ottaa harjannostajaisväen hyvin huomioon musiikin ja ronskin huumorin kera.

Odotetuin puhe oli yleensä työntekijöiden edustajan puhe, jonka tavallisimmin piti työmaan luottamusmies.

Parhaana työntekijäin puheena muistan erään sanavalmiin ja puheliaan pääluottamusmiehen puheen. Verkkain askelin hän asteli mikrofonin taakse, laittoi kädet selkänsä taakse, piti pienen tauon ja lausui sanan: ”Kiitos!” – tämän jälkeen hän poistui paikalleen istumaan.

Toisena mieleenpainuvana tapahtuma muistan, kun harjannostajaisissa puheita oli jo muutama pidetty ja seurasi hiljainen tauko, jolloin kuului kova rämähdys erään muurarin kaaduttua tuolillaan taaimmaisena olevassa pöydässä selälleen lattialle. Harjannostajaispäivänä kahvin joukkoon saattoi lorahtaa jo aamupäivällä muutakin kuin maitoa.

Tapana oli, että mikäli rakennuttaja unohti järjestää työmaalle harjannostajaiset, ripustettiin rakennuksen korkeimpaan osaan kataja tai harja ylösalaisin muistuttamaan asiasta.

Harjannostajaisten pitäminen nykyisin on vähentynyt. Syynä lienee se, että rakentaminen on muuttunut; työntekijöiden kierrättäminen eri työmailla, työntekijöiden kansallisuuksien määrä ja aliurakoiden määrä on lisääntynyt. Ennen rakennushankkeeseen osallistujat olivat työmaan kirjoilla alusta rakennuksen luovutukseen.

Harjannostajaiset ovat tunnustuksen antamista kaikille rakennushankkeeseen liittyville osapuolille hyvästä yhteistyöstä. Toivottavasti harjannostajaisperinne jatkuu ja siitä ei tule katoavaa kansanperinnettä. Tätä perinnettä ei voi korvata somessa.

Teksti Timo Nurmi (RKL:n Kulttuuri- ja Perinnetoimikunnan jäsen), kuva Kivikartio Oy arkisto