Lappeenrannan Skinnarilan kampuksen peruskorjaushankkeen tavoitteena ovat modernit, monikäyttöiset tilat, jotka käyttävät ympäristöystävällistä energiaa. Rakentamisessa huomioidaan Terve talo -kriteerit.

Lappeenrannan kampuksen noin 68 000 neliömetrin pinta-ala ei kasva muutosten myötä. Peruskorjauksen lisäksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) ja Saimaan ammattikorkeakoulun tilojen käytettävyyttä parannetaan rakentamalla muunneltavia työtiloja ja kohtaamispaikkoja kampuksen käyttäjille. Jatkossa LUTilla ja Saimaan AMK:lla on muun muassa yhteisiä laboratorioita ja kielikeskus.

Monikäyttäjäkampuksen rakennuttajana toimii kiinteistöt omistava Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK). Yli 30 miljoonan arvoisen projektinjohtourakan pääurakoitsija on SRV Rakennus, jolla on kohteessa vain kymmenkunta omaa toimihenkilöä ja pari työntekijää.

Vastaavan mestarin Harri Saikon mukaan tällä hetkellä työmaan miesvahvuus on 70–80. Mukana on parikymmentä aliurakoitsijaa, joista suurin osa on paikallisia. Pitkiä aliurakoitsijaketjuja ei sallita, ketju saa olla enintään yhden yli.

”Poikkeamiin puututaan nopeasti”, rakennuttajan valvojana toimiva Paavo Toropainen sanoo.

Saikko arvelee, että projektin kotimaisuusaste on noin 80 prosenttia. Ulkomaalaista työvoimaa on purku-urakasta vastaavalla Delete Oy:llä, ja Ramirentin aliurakoitsijoina toimivat sääsuojien tekijät ovat tulleet Suomenlahden takaa.

Projektipäällikkö Harri Martin kertoo, että SRV:n kehittämässä toimintamallissa urakoitsijasta pidetään huolta.

”Sopimuksin ja yhteistoiminnan keinoin eritellään, kuka mitäkin tekee ja miten työt organisoidaan. Urakoitsijakokouksia pidetään alkuvaiheessa joka toinen viikko, jatkossa ne muuttuvat jokaviikkoisiksi. Tarvittaessa pidetään myös aliurakoitsijakohtaisia palavereita.”

Sirpaleinen hanke

LUT on tyhjentänyt peruskorjausta varten tiloja 17 000 neliön verran. Päärakennuksesta on siirretty muualle muun muassa herkät laboratoriolaitteet, jotka eivät siedä tärinää.

Rakentaminen on sopeutettu yliopiston toimintaan jakamalla hanke neljään vaiheeseen. Työn alla oleva ykkösvaihe on keittiöalueen ja päärakennuksen keskiosan nivelosan peruskorjaamista. Ykkösvaiheeseen kuuluu myös nivelosan viereen rakennettava lasikuutio.

Kakkosvaiheessa valmistuu rakennuksen pohjoispää, laboratoriotiloja sekä iso varasto. Kolmosvaiheessa saneerataan lisää laboratoriotiloja ja neljännessä rakennuksen eteläpää. Ensimmäinen vaihe valmistuu 17.7.2017. Viimeinen vaihe luovutetaan vuoden 2018 lopussa.

Yliopiston vanha runko jää pystyyn lukuun ottamatta rakennuksen keskellä olevaa kohtaa, josta purettiin kerrokset 3–5. Tilalle tulee uusi runko, joka mahdollistaa avarammat aula- ja kokoontumistilat. Julkisivuihin kajotaan vain vähän. Nivelosaan tulee isoja lasiseiniä, ja myös lasikuution seinät ovat lasia. Vesikatolle tulee neljä iv-konehuonetta ja ullakko, yksi iv-konehuone sijoittuu laboratoriotiloihin.

”Tällainen hyvin sirpaleinen hanke on meille kaikille iso haaste. Hiertymiä tällaisessa hankkeessa tulee, mutta toivotaan, että ne eivät näkyisi rakentamisessa ja varsinkaan käyttäjän arjessa”, rakennuttajan konsulttina toimivan Wise Group Finlandin rakennuttajapäällikkö Jussi Pöllönen sanoo.

Vanhasta uutta

Vaativin paikka kampuksella on nivelosan oikealla puolella oleva rakennuksen keskiosan aula, josta on purettu kolme kerrosta. Ennen purkamista tehtiin massiivisia tuentoja, etteivät jäljelle jäävät rakenteet vahingoitu. Uusi avara tila, Street Cafe, linkittyy saumattomasti uuteen lasikuutioon ja muodostaa yhdessä sen kanssa näyttävän kokonaisuuden.

Projektinjohtourakassa tilaaja vastaa pääsuunnittelusta ja arkkitehtisuunnittelusta, erityissuunnittelu, kuten rakennesuunnittelija, toimii SRV:n alaisena. Martin on tyytyväinen järjestelyyn. Alkuvaiheessa oli hieman ongelmia, mutta nyt suunnittelu alkaa olla hyvällä mallilla.

Skinnarilan kampuksen rakennuskanta on valmistunut seitsemässä eri vaiheessa vuosina 1969– 2004. Vanhimmat rakennukset ovat olleet käytössä ilman merkittäviä peruskorjauksia yli 40 vuotta, joten yllätyksiä riittää hyvästä suunnittelusta huolimatta.

”Vanhoissa rakenteissa on asioita, joita ei voi tietää, ennen kuin on vähän kopeloinut. Puretun nivelosan alta on löytynyt melkoinen määrä kaapeleita, joista monista ei tiedetty, mihin ne menevät”, Harri Saikko hymähtää.

Ykkösvaihe on valmistunut 1969–1970. Talotekniikan läpiviennit vanhassa rakennuksessa ovat vaativia. Wise Group Finlandin rakennuttajapäällikkö Mari Lautala ennakoi, että keskeisessä roolissa tulee olemaan runkomassan talotekniikkaurakoitsija.

”Talotekniset alueet on muodostettu sillä tavalla, että ne rakennetaan useassa lohkossa.”

Ekologista lämpöä

Talotekniikka uusitaan kokonaan pohjaviemäröintiä lukuun ottamatta, joka uusitaan kuitenkin pääosin. Viemäröinnin runkolinjat sukitetaan siellä, missä se on mahdollista. Tiloissa, joissa uusitaan lattiat, viemäriputket vaihdetaan uusiin.

Harri Martin miettii, että kustannuspuolen kurissa pitäminen ja aikataulut ovat tällaisessa hankkeessa haaste, joka vaatii tiivistä yhteistyötä käyttäjän kanssa. Suunnitelmat on aikanaan hyväksytetty käyttäjällä, ja yhteisissä palavereissa kerrotaan, missä mennään.

Käyttäjän ehdottamien muutosten hallintaan on sovittu pelisäännöt.

”Käyttäjille kerrotaan arvio muutosten hinnasta. Moni muutosehdotus kumoutuu siinä vaiheessa, kun käyttäjä toteaa, ettei toive sittenkään ole hintansa väärti.”

Green Campukselle haetaan BREEAM-ympäristösertifikaattia, mikä on otettu huomioon jo suunnittelussa. Aurinkopaneeleita tulee katto täyteen. Vaihtoehtoina oli järvi- tai maalämpö, mutta niistä luovuttiin taloudellisista syistä.

LVI-puolen vastaava Esko Komppa perustelee ratkaisua sillä, että järvi kampuksen edessä on matala. Maalämmön hankaluudeksi ilmeni luotettavan kallion etäisyys ja putkiston sijoittaminen maastoon. Tämän hetken suunnitelmat perustuvat ykkösvaiheen pohjoispään matalalämmön tuottamiseksi ilmavesilämpöpumpuilla.

”Se ei toistaiseksi meidän työhön vaikuta. Vasta siinä vaiheessa, kun RV1 pohjoinen laitetaan lvia-urakkalaskentaan, matalalämpöjärjestelmä lisää työosuuttamme.”

Tavallinen työmaa?

Lunta tulee. Vastaava mestari Harri Saikko kertoo, että nivelosan tuleva teräsrunko joudutaan tekemään taivasalla. Siinä ei ole suojaustarvetta, ja lämmitys kohdistetaan rakenteen saumoihin, ettei lämmitetä ilmaa turhaan. Nykyisen rakennuksen päälle on vedetty vesieristekermit, joten sadekaan ei haittaa.

Vaikka projektin tavoitteet ovat korkealla, Saikko sanoo, että rakentajille se on tavallinen kohde.

”Pyritään samaan laatuun kuin ennenkin. Tietysti toimitaan tilaajan eli SYKin ohjeiden mukaan. Projektinjohtourakassa tilaaja viime kädessä päättää kaikista hankinnoista.”

SYKin valvoja Paavo Toropainen kehuu yhteistyötä hyvin tiiviiksi, ja pieniä palavereita on päivittäin työnjohtajien kanssa. Hänen työhönsä kuuluu myös käytännön yleisvalvonta.

”Kaikki peittyvät rakenteet kuvataan ja dokumentoidaan. Kaikista työvaiheista tehdään pöytäkirjat projektipankkiin ja meidän kirjanpitoon, jotta myöhemmin voidaan tarpeen vaatiessa palata asiaan.”

”Projektinjohtourakassa yhteistyö valvojan kanssa ei ole enää sitä, että me tehdään ja sitten valvoja käy katsomassa. Nyt nimenomaan katsotaan yhdessä ja ajoissa, jolloin näkökulmat tulevat ajoissa esille”, Harri Martin vertaa.

Saikon edellinen työmaa oli päiväkoti Joutsenossa. Ero nykyiseen projektiin on huomattava. Yliopistotyömaalla kaikki vaatii erityistä huomiota, päällekkäin on monta vaihetta.

”Toisessa päässä purku on vielä menossa ja toinen pää alkaa valmistua. Sitten on päiviä, jolloin todella sattuu ja tapahtuu. Suunnitelmat muuttuvat, vanhat kaapelit seikkailevat jossakin, paloauto on käynyt pari kertaa paloilmoitinkaapelin katkettua. Lisäksi on huomattava määrä palavereita ja kokouksia.”

Martinin työpäivät ovat yhtä hektisiä. Hän on samanaikaisesti projektipäällikkönä myös Lappeenrannan keskustassa peruskorjattavassa virastotalossa sekä Joensuuhun rakennettavassa virastotalohankkeessa.