Eilisen jätteestä huomisen raaka-aineeksi

Materiaalien tehokas jaottelu, kierrätys ja uusiokäyttö ovat avainasemassa kestävän rakentamisen kehittämisessä. Rakennusteollisuuden sivuvirtojen ympärille pitäisi luoda lisää uusiomateriaalien valmistusta.

Jos haluat säästää luonnonvaroja, soita mieluummin rakennusyrityksen talous- kuin vastuullisuusjohtajalle. Vitsi on kärjistys, mutta oikeilla jäljillä.

”Ympäristö, päästöjen vähentäminen ja materiaalitehokkuus ovat parin viime vuoden aikana nousseet tärkeiksi kysymyksiksi. Aiemminkin päädyimme samankaltaisiin lopputuloksiin, mutta ajattelimme asian lähinnä rakentamisen laadun ja taloudellisuuden kautta”, YIT:n laatujohtaja Hanne Perälä sanoo.

Ympäristöarvot, materiaalitehokkuus ja kiertotalous ovat tärkeitä asioita, mutta myös päivän muotisanoja. Käytännössä ne toteutuvat parhaiten, kun rakentaminen suunnitellaan taloudelliseksi ja tehokkaaksi, Perälä näkee.

”Mitä lyhyemmät läpimenoajat ovat ja mitä tarkemmin työmaat on tahdistettu, sitä vähemmän kuluu energiaa. Hallituissa oloissa rakennettujen esivalmisteiden käyttö, tarkka materiaalin laskenta ja toimitus sekä säälle altistavan välivarastoinnin minimointi puolestaan auttavat vähentämään hukan syntymistä.”

Tarkka jätteen lajittelu olisi opittava nivomaan osaksi rakentamisen kulttuuria. Se säästää jätemaksuja ja luo pohjaa kiertotaloudelle.

Mitä paremmin materiaalit kyetään erottelemaan työmaalla, sitä helpompi puhdasta jaetta on jalostaa uusiokäyttöä varten.

Betoni kiertää mainettaan paremmin

Suomen strategiana on olla hiilineutraali kiertotalous vuonna 2035. Keskeistä on suljettu kierto: kerran käyttöön otettu raaka-aine kiertää käytössä sellaisenaan tai uudeksi tuotteeksi muokattuna. Jätteenpoltto ei ole kiertotaloutta, vaikka siitä saadaan energiaa.

Monipuolinen esimerkki on betoni. Sitä käytetään Suomessa noin viisi miljoonaa kuutiota vuodessa. Purku- ja ylijäämäbetonista kierrätetään noin 80 prosenttia.

”Suurin osa menee maanrakennustöihin, missä betonimurskalla voidaan toteuttaa vaativiakin rakenteita. Kierrätysastetta ei juuri voi nostaa, mutta uusia ja entistä fiksumpia käyttötapoja mietitään koko ajan”, Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtaja Jussi Mattila sanoo.

Betonin etuja ovat kestävyys ja muokattavuus. Haittoja puolestaan ovat valmistusvaiheen suuri hiekan määrä ja hiilidioksidipäästöt.

Suomessa ongelmaa pyritään korjaamaan tai ainakin pienentämään kiertotalouden keinoin. Suuri osa sementin valmistuksessa tarvittavasta lämmöstä tuotetaan pakkausjätteillä ja rengasleikkeellä. Hukkalämpö ohjataan kaukolämpöverkkoon. Betonissa osa sementistä puolestaan korvataan lämpövoimaloiden sivuvirtana syntyvällä lentotuhkalla ja terästeollisuuden masuunikuonalla.

”Koska betoni kestää, voidaan purettavissa halleissa käytettyjä tukirakenteita ja elementtejä hyödyntää suoraan sellaisenaan toisaalla. Kerrostalonkin purkamisessa syntyviä betonielementtejä voisi käyttää uudelleen sellaisenaan, mutta esimerkiksi muuttuva huonekorkeus estää käytön”, Mattila sanoo.

Puhtausvaatimukset ovat rajoittaneet purkupuun käyttöä. Valtaosa jätepuusta poltetaan. Kehityshankkeita on kuitenkin käynnissä.

Luonnollinen puu on vaikea kierrätettävä

EU-maiden pitäisi kyetä kierrättämään 70 prosenttia rakennusjätteestään. Suomessa kierrätysaste on enimmillään noin 60 prosenttia.

”Sikäli lukema on huono, että Euroopan parlamentti asetti tavoitteen jo vuonna 2008. Siitä olemme monen muun jäsenmaan tavoin perässä, jotkut muut ovat hieman edellä”, LAB-ammattikorkeakoulun TKI-asiantuntija Ville Puhakka sanoo.

Hän näkee, että jo nykyisellä teknologialla pitäisi kierrätysasteen nousta tavoitteeseen. Mitä paremmin materiaalit kyetään erottelemaan työmaalla, sitä helpompi puhdasta jaetta on jalostaa uusiokäyttöä varten.

”Sellaiset jakeet kiertävät hyvin, joita on helppo lajitella raskaammallakin kalustolla tai joilla on arvoa. Esimerkiksi metallista kierrätetään käytännössä kaikki, kun taas sitten toista ääripäätä edustava sekalainen muju on hankalaa”, Puhakka toteaa.

LAB ja Lappeenrannan yliopisto tutkivat, miten hankalimpia jätejakeita, kuten kestopuuta voitaisiin uusiokäyttää rakennusteollisuudessa. Vaikeasti uusiokäytettäviin materialeihin lukeutuu myös luonnonmateriaalina tunnettu puhdas puu.

Pääsääntöisesti puu poltetaan energiaksi. Hukkapaloja on vaikea hyödyntää sellaisenaan, ja puhtausvaatimukset taas rajoittavat purkupuun käyttöä. Vanhoissa taloissa puuaines voi sisältää esimerkiksi kreosoottia ja asbestia.

”Myös käyttökelpoista puuta tulee paljon. Heittäisinkin mielelläni palloa suomalaiselle teollisuudelle, jotta pääsisimme hyödyntämään täällä tuotettuja uusiopuumateriaaleja. Nyt puu poltetaan tai kuljetetaan lastulevytehtaille Viroon”, YIT:n Hanne Perälä sanoo.

”Kiertotalous on fiksu tapa kehittää sellaista taloutta, joka luo työtä Suomessa ja vähentää ympäristöhaittoja”, korostaa professori Jyri Seppälä. Hän johtaa Suomen Ympäristökeskuksen kulutuksen ja tuotannon keskusta.

Halpa tapa kehittää taloutta

EU-alueen jätteestä kolmasosa syntyy rakentamisesta. Tulevaisuudessa kiertotalous vaatiikin rakentamiselta yksityiskohtaista dokumentaatiota. Kun tiedetään, mitä talo on syönyt, voidaan materiaalit purkaa ja uusiokäyttää tarkasti ja tehokkaasti.

Sitä ennen purkujätteet ja rakentamisesta syntyvät hukat on opittava käyttämään aiempaa järkevämmin.

”Yksin kierrättäminen ei hiilidioksidipäästöjä ratkaise, mutta välillisesti sillä on siinäkin merkitystä. Kierrättämisellä pienennetään pääsääntöisesti rakennusmateriaalien valmistuksen päästöjä”, sanoo johtaja Jyri Seppälä Suomen Ympäristökeskuksesta.

”Suurin merkitys on sillä, että uusiokäytöllä korvaamme luonnon neitseellisen aineksen käyttämistä. Tämä taas on merkittävää luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta.”

Rakennusmateriaalien uusiokäyttöä tukevan vahvan ekosysteemin luominen on samalla muuttuvassa maailmassa myös tae omavaraisuudesta.

”Kiertotalous on fiksu tapa kehittää sellaista taloutta, joka luo työtä Suomessa ja vähentää ympäristöhaittoja. Voimme tehdä uusiotuotteita sen sijaan, että olemme läpivientitalous, jonne vain tuodaan materiaalia, joka käytetään, puretaan ja lopulta poltetaan energiaksi”, Seppälä toteaa.

”Betonin kierrätysastetta ei juuri voi nostaa, mutta uusia ja entistä fiksumpia käyttötapoja mietitään koko ajan”, Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtaja Jussi Mattila sanoo.

Betoni ja tekniikka venyvät, lainsäädäntö ei

Betoni on ainoa rakennusmateriaali, jonka käyttöikä voidaan määritellä valmistushetkellä, Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtaja Jussi Mattila huomauttaa. Reseptistä riippuen käyttöikä voidaan määrittää 50, 100 tai jopa 200 vuodeksi.

”Teknistaloudellisesti käyttöikää voidaan kasvattaa, ja se on jopa yksi helpoimmista tavoista vaikuttaa tuotteen ympäristöjalanjälkeen. Lainsäädäntö on kuitenkin ohjaamassa ajattelua toiseen suuntaan.”
Ympäristöministeriön ohjeen mukaan rakennuksen vähähiilisyyden ar-vioinnissa käytetään 50 vuoden käyttöikää, jos muuta tavoitekäyttöikää ei määritellä. Vaikka tekniikan ohessa käyttöikään vaikuttaa esimerkiksi yhteiskunnan tarpeiden muutos, Mattilan mielestä määritelmä estää kestävää betonirakentamista.

”Ruostumaton teräs on raudoituksena niin sanottua mustaa terästä runsashiilisempää mutta kestävämpää. Miten rakentamista voi perustella kestävyydellä, jos lainsäädäntö ohjaa ajatteluamme toiseen suuntaan?”
Jotta Suomen tavoite hiilineutraalista kiertotalousyhteiskunnasta toteutuisi vuoteen 2035 mennessä, pitäisi lainsäädännön tukea käytännön tekemistä nykyistä paremmin.

Nykyisen Mara-asetuksen mukaan betonia voi käyttää ilman erillistä ympäristölupaa vain lähinnä tien pohjissa. Mattila ihmetteleekin, että esimerkiksi asuinrakennuksen maantäyttötöihin edes betonitehtaalta yli jäävä sekundatavara ei sovi sellaisenaan, vaikka rakenne vastaa täysin rakenteissa käytettävää betonia.

”Kiertotaloudesta puhutaan kaikkialla, mutta käytäntö on ristiriidassa. Hieman kuin olisimme ostaneet purjeveneen, hankkineet hienoimmat navigaatiovälineet, mutta unohtaneet pystyttää maston ja purjeet.

Teksti Juho Paavola, kuvat Adobe, Betoniteollisuus ja Kai Widell