Ei säästön paikka

Pihakansien korjauksessa ei voi säästellä. Työ on tehtävä huolella, kulmista oikaisematta, alusta loppuun.

Usein pihakansien korjaushankkeita siirretään liian pitkään, pahoittelee kymmeniä korjauksia suunnitellut projektipäällikkö, RI Sami Laine IdeaStructura Oy:stä.

Laine muistuttaa, että pihakansien korjaukset eivät koskaan ole helppoja ja halpoja hankkeita.

”Yhtiökokouksissa mielellään haluttaisiin käsitellä erilaisia vaihtoehtoja, mutta niitä ei yleensä valitettavasti ole: pihakannet on korjattava pohjia myöten uusiksi. Kysymyksessä on aina erikoisosaamista vaativa työ. Siksi se myös maksaa – noin 600–700 e/m2.”

Kolmenlaisia pihakansia

Aina 1950-luvun puoliväliin saakka pihakannet rakennettiin kaksoislaatta-palkistorakenteena. Puumuotitus jätettiin useimmiten rakenteen sisään.

Sittemmin siirryttiin käyttämään massiivisempia, ylälaatta-palkkirakenteita, joissa vedeneristys toteutettiin suljettuna rakenteena. Suljetussa pihakansirakenteessa kantavan rakenteen päällä oli lämmöneriste ja sen päällä vedeneriste. Tällainen rakenne on altis vaurioille eikä vauriokohtia ole ollut helppo löytää.

1970-luvulla kantavat rakenteet alettiin toteuttaa elementeistä, ontelo- ja TT-laatoista ja vedeneristeet tehtiin bitumikermein. Siirryttiin myös käyttämään käännettyä rakennetta, jossa kantavan rakenteen päällä on ensin vedeneriste, vasta sitten lämmöneristeet ja muut pintarakenteet.

Nykyisin vedeneristykseen käytetään luokiteltuja kumibitumikermejä tai ruiskutettavaa vedeneristettä, esimerkiksi polyuretaanielastomeeria.

Parempi varmistaa

Koska pihakannen korjaus on hyvin vaativa toteuttaa, Laine neuvoo varmistamaan tarjouksia pyydettäessä referenssit niin suunnittelijalta, urakoitsijoilta kuin valvojiltakin.

”Harjoitteluun ei ole varaa. Pihakannen tärkein osa on muiden rakenteiden alla piilossa. Jos siinä epäonnistutaan, korjaaminen vaatii muiden rakenteiden purkamista ja tulee todella kalliiksi.”

Laine neuvoo edellyttämään kunnollisia kohdekohtaisia suunnitelmia yksityiskohtineen kaikkineen, sillä vakioratkaisuja ei ole olemassa.

”Läpiviennit ja ylösnostot ovat ehdottomasti koko kansirakenteen suurimmat riskikohdat. Siksi ne on suunniteltava ja toteutettava huolellisesti.”

Laine painottaa laadunvarmistusta työn joka vaiheessa. Tärkeitä vaiheita ovat esimerkiksi alustan kosteuden mittaus, betonin vetolujuuden sekä vedeneristyksen tartuntavetolujuuden varmistus ja kallistusten tarkistaminen. Asennetulle vedeneristykselle on toteutettava padotuskoe. Laadunvarmistuksen tarkoitus on ohjata sopiviin työtapoihin ja olosuhdehallintaan. Yksittäiset mittaukset ovat vain välineitä tavoitteen ja laadukkaan tuloksen saamiseksi.

 Teksti Dakota Lavento, kuvitus Juhani Mattila, Piirtopalvelu Rautio Oy

 

Lisätietoa mm:

RT 85-10729 Liikennöidyn tason vedeneristykset 1.9.2000

Ratu S-1232 Rakennustyömaan sääsuojaus 28.2.