”Perheeseemme kuuluu vaimo ja kaksi aikuista lasta. Olemme asuneet Oulussa jo 23 vuotta, vaikka työmaani ovat olleet milloin Helsingissä, Murmanskissa tahi länsinaapurin mittavilla rautatietunneleiden työmailla”, kertoo rakennusmestariksi valmistunut Markku Metsäpelto.

Vuonna 1984 Rovaniemen Teknillisestä koulusta rakennusmestariksi valmistumisen jälkeen Markku Metsäpelto oli kymmenkunta vuotta pääasiallisesti Rovaniemen seudulla nuorempana, vanhempana ja vastaavana mestarina. Viimeiset 13 vuotta työnantajana on ollut Lemminkäinen Infra Oy. Metsäpellon vastuualueena on ollut betonirakentaminen.

Luolien tuntija

Nykyinen työmaa eli Oulun kaupungin alle rakennettu Kivisydän-kallioparkki on viittä vaille valmis. Keskelle kaupunkia tehty 900 auton parkkiluola ja 3 000 ihmisen väestönsuoja ovat olleet erittäin mielenkiintoisia, mutta myös haastavia kohteita. Kohde toteutetaan Lemminkäinen Infra Oy:n KVR-urakkana.

Kivisydämen teko aloitettiin kesäkuussa 2012 ja valmista pitää olla syyskuun lopussa. Ennen kuin päästiin kallion louhintaan, ajotunneleiden päällä ollut 6–7 metriä paksu maamassa oli kuorittava ja ajettava pois. Ajotunneleiden avolouhinnan suoritti OAK/MeriLapin louhinta ja paikoitustilojen louhintatyöt suoritti Lemminkäinen Infra Oy. Kiveä louhittiin kaikkiaan reilut 350 000 kuutiometriä.

Ennen louhinnan alkua ympäröiviin rakennuksiin tehtiin katselmukset ja asennettiin tärinämittarit, jotka lähettivät tiedon jokaisen räjäytyksen jälkeen asiasta vastaavien ihmisten tietokoneille. Kaikkiaan tehtiin 1500 räjäytystä ja Kemix- ja Anfo -räjähdysainetta käytettiin 700 000 kiloa. Irtilouhittu kiviaines hyödynnettiin Oulun Oritkarin sataman laajennukseen, jonne ajettiin louhosta noin 35 000 autokuormaa.

”Olihan se melkoinen operaatio, kun sekä auto- että jalankulkuliikenne piti pysäyttää keskustan alueella räjäytysten ajaksi. Mutta hyvin ammattilaiset työnsä taisivat, sillä vahingoilta vältyttiin. Myös tärinät pysyivät hyvin kurissa”, Markku Metsäpelto muistelee.

Omat yllätyksensä

Aivan ilman yllätyksiä hankkeesta ei selvitty. Koeporauksissa saatiin viitteitä ruhjeisesta kallioperästä. Louhinnan edetessä yhden huoltoyhteyden paikkaa olikin sitten muutettava, jotta kiveä olisi ollut helpompi työstää. Myös yhteyden kuivana pitäminen on helpompaa, kun se on tehty ehyeen kallioon. Yllätyksiä tuli myös toiseen suuntaan, sillä koeporausten ruhjeisuus osoittautui muutamassa tapauksessa erittäin pienialaiseksi.

Parhaimmillaan kallioparkkia oli tekemässä yli 150 rakennusalan ammattilaista. Metsäpelto iloitsee siitä, että valtaosa rakentajista on ollut paikallisia osaajia. Luonnollisesti osaurakoiden teossa oli tekijöitä kauempaakin.

Lattiapinta-alaa on kaikkiaan 51 000 neliömetriä, sisältäen huoltopihat. Rakennebetonia luolaston tekemiseen käytettiin 21 000 kuutiometriä ja ruiskubetonia kului noin 10 000 kuutiometriä. Kivisydämen kustannusarvio on 70 miljoonaa euroa. Eli yhden parkkiruudun hinnaksi tulee vajaat 80 000 euroa.

Tulisieluinen hiihtäjä

Nelivuotiaana ensimmäisen kisahiihtonsa sivakoinut Markku Metsäpelto on säilyttänyt hiihtointonsa läpi elämänsä. Hieman yli varusmiesiän mies hiihti vakavissaan kilpaa, mutta myöhempinä vuosina hiihto muuttui mieluisaksi kuntoiluksi.

RKL:n paikallisoston toiminnassa Markku kertoo olleensa mukana ainoastaan hiihtäjänä.

”Oulun Rakennusmestariyhdistyksessä on muitakin aktiivisia hiihtäjiä. Kaveripiiri antaa mukavasti intoa ladulle lähtemiseen. Sarjahiihtoja pidämme lumitilanteen salliessa viikoittain yhdessä paikallisyhdistyksen aktiivien ja reserviläisten kanssa. Niissä on ollut ajanottaja paikalla, jolloin pystyi mukavasti mittailemaan omaa kuntoa ja kunnon kehitystä”, Markku kertoilee.

Keskimääräinen hiihtomatka talvessa on 1 100–1 300 kilometriä ja nimenomaan perinteisellä tyylillä. Kesällä alle vaihtuvat rullasukset ja polkupyörä, jotta kunnon ylläpito olisi mahdollisimman tasaista.

Lähialueen kuntohiihtotapahtumiakin mies on kolunnut. Tervahiihto, Napaiirin hiihto ja Vuokatin Hiihto ovat tulleet tutuiksi. Mutta Finlandia-hiihtoon Markku Metsäpelto ei ole osallistunut, sillä pisimmät matkat hän on rajannut noin 40 kilometriin.

”Nautinnon kautta ja normaalissa puitteissa olevaa kuntoiluahan tämä hiihtäminen minulle on. Kuntoilu tapahtuu useimmiten yhdessä vaimon kanssa. Mutta kun numerolapun saa rintaan, niin kaikkensahan sitä sen jälkeen ladulla antaa, Markku summaa.

Teksti ja kuvat Visa Vilkuna