Arkkitehtonisesti merkittävissä betonirakennuksissa saadaan rajuilla, mutta taidokkailla korjausratkaisuilla julkisivun brutaali ilme säilymään. Uusbrutaalin rakennuksen elinkaari pitenee yli 100 vuotta.

Betonin elinkaari on tullut tiensä päähän esimerkiksi Helsingin kaupunki­kuvaan 1970-luvulla istutetuissa tornitaloissa Itä-Pasilassa ja Merihaassa. Osa näistä betonirakennuksista Helsingissä ja muissa kaupungeissa puretaan, mutta useat peruskorjataan.

Muun muassa Oulu ja Kuopio ovat kunnostautuneet betonikolossien ahkerina peruskorjaajina. ­Oulussa on käynnissä pääkirjaston sisätilojen laaja remontti. Monien 40 – 60-vuotiaiden betonirakennusten kunnossa on havaittu vakaviakin ongelmia, mutta Oulun keskustan jätti, etenkin sen runko, yllätti korjaajansa hyväkuntoisuudellaan.

Helsingin Merihaassa käsittelyyn pääsee 17-kerroksinen, niin kutsutun brutalismin kulta-ajan jätti, Liittojen talo. Pelkästään nyt alkavan linjasaneerauksen arvo on noin 30 miljoonaa euroa.

Julkisivujen korjaussuunnittelu ja rakennuttami­nen­­ haastavat kokeneetkin saneeraajat: yksi radikaali,­ mutta toimivaksi koettu ratkaisu on seinän ”sandwichin” purkaminen ja uudelleen täyttäminen aikaisempaa tehokkaammilla eristeillä. Lisäksi uusi pinta­valu tehdään nykypäivän betonilla, joka on alku­peräistä selvästi toimivampi ratkaisu.

Rosopinnan visuaalista vetovoimaa – kun pinta on rapautunut – on vaikea julkisivua korjattaessa jäljitellä, sanovat Rakennustaidon haastattelemat arkkitehdit ja suunnittelijat.

”Joissakin kaupunkikuvallisesti merkittävissä tai eriasteisesti suojelluissa kohteissa julkisivun rapautuminen on pysäytetty”, sanoo helsinkiläinen suunnitteluarkkitehti Jonna Haikonen.

Tämä on yksi tapa.

Julkisivukorjauksessa arvokohteessa Itä-Pasilassa säilytettiin kohteen alkuperäisen arkkitehtuurin ominaispiirteet, mutta käytetyt menetelmät olivat varsin radikaaleja.

Ratamestarinkatu 9:ssä ovat toimineet hallinto-­oikeus, markkinaoikeus ja työtuomioistuin.
”Remontointi onnistui todella hyvin, vaikka käytimme kohteessa myös kierrätysmateriaaleja”, kertoo kiinteistöpäällikkö Jaana Kulju Senaatti-kiinteistöistä.
”Tosin nyt on vasta vuoden kokemus lämmön­eristyksestä ja muusta”, hän lisää.

Seinälaatta sai uudet sisukset

Betonibrutalismin ikääntymisen suurimmat ongelmat liittyvät valettuihin julkisivuihin. Sen sijaan näiden rakennusten rungot näyttävät kestävän aikaa. ­Katot ja linjat puolestaan saneerataan aivan tavalliseen tapaan.

”Raatimiehenkadun kohteessa sandwich-tyyppinen seinälaatan ulkokuori purettiin. Sitten vaihdettiin eristeet sisään, ja sen jälkeen julkisivu pinnoitettiin betonilla levyrakenteisena. Ratkaisu jäljitteli brutaalia tyyliä”, selostaa NCC:n yksikönjohtaja Teemu Tynkkynen.

Seinän kosteuspisteen hallinta – sen mahdollinen siirtymä seinän paksuuntuessa – on oma lukunsa.
Vielä 40 vuotta sitten käytettiin betonia, josta puuttui vissi huokoisuus, ilmakuplat. Nykypäivän ratkaisua käytetään jo esimerkiksi sillanrakennuksessa parantamaan valurakenteen säänkestävyyttä.

Tuotekehityksen tuottama uusi ratkaisu rosoutti betonia ja tuplasi sen elinkaaren.

Uusi pitkä oletuselinkaari

Prosessoimalla betoni tiiviiksi saatiin aikoinaan hallintaan karbonisaatio, jossa kalkkikivestä vapautunut hiilidioksidi pyrkii sitoutumaan takaisin sementti­kiveen. Nykyään taas kuljetaan kohti tiiviin materiaalin huokoistamista. Näin rakenne saadaan eri tavalla kestämään lämmönvaihteluja.

”Uusi, yli 100 vuoden oletuselinkaari materiaalille on vaatinut paljon tutkimusta, mutta se näyttää brutaalityylisuunnan kohteiden korjaamisen suurelta mahdollisuudelta”, sanoo tutkimustiimiä vetänyt VTT:n erikoistutkija Tapio Vehmas.

Suunnittelijat katsovat, että ilmahuokoistettu beto­ni, joka on hiilinegatiivista, ei pilaa seinää. Päin­vastoin uusbrutaalin pinnan rosoisuus ja karkeus miellyttävät monia.

Julkisissa erikoiskohteissa, kuten Kuopiossa Alavan kirkossa ja Oikeustalossa, raakalautapainaumilla briljeeraava seinävalu tehtiin onnistuneesti kokonaan ­uudestaan nykyaikaisella betonilla.

Insinööritoimisto Savon Control­team Oy toteutti vuonna 2016 Oikeustalon julki­sivu-urakan Kuopiossa Partanen ja Lamusuo Oy:n suunnittelun pohjalta.

Ryhmäkorjaus säilyttää ilmeen

Kokonaiset betonikerrostaloalueet tarvitsevat pelastussuunnitelmia. Tätäkin on tutkittu.

Monen talon ryhmäkorjaushanke projektinjohtomallilla toimii betonimiljöössä: Jonna Haikosen mukaan se on kustannustehokas ja samalla entisöivä toteutustapa.

Esimerkkinä Haikonen mainitsee 40 kerrostalon ryhmäkorjaushankkeen Helsingin Siltamäessä.
Aluerakentamisena toteutettu Siltamäki perustuu yhden rakennustyypin toistoon. Kaupunginosan kerrostalot rakennettiin 1960- ja 1970-luvuilla. Tämän arkkitehti Pentti Aholan suunnitteleman ”kontaktikaupungin” alue on kokonaisuus, jonka osatekijöitä ovat lähiympäristö, korttelipihat, kontaktipihat ja puistot.

Betonijulkisivujen kuntoa ja korjaamismahdollisuutta tutkittiin erillisellä selvityksellä jo varhain ennen niiden vakavan rapautumisen alkamista. Alue- ja elementtirakentamiseen perustuva sarjallisuus on tyypillistä useissa nyt rapistuvissa kaupunginosissa.

Teksti Reijo Holopainen kuvat Adobe ja Reijo Holopainen

Betoniseinävalun lyhyt historia

Suuria ja näyttäviä brutalistisen arkkitehtuurin betonirakennuskomplekseja löytyy muun muassa Tukholmasta ja Pietarin reunamilta. Raa’an betonirakentamisen kaupunki­kuvalliset arvot ovat viimeisen 15 vuoden aikana saaneet yleistä arvostusta.
Betonibrutalismi lumoaa visuaalisuudelleen, mutta sen historia on lyhyt. Vuonna 1908 valmistunut Frank Lloyd Wrightin Unity-temppeli Illinoisissa, Yhdysvalloissa oli paikallavaletun teräsbetonisen julkisivun kokeilu.

Termiä ei varsinaisesti johdeta sanasta brutaali, vaan Jean Dubuffet’n vuonna 1945 antamasta nimityksestä taiteelleen: Art Brut (ransk. raaka, karkea).

Saksalaista Brutales Haus -nimitystä tosin tiedetään­ käytetyn Dornachissa vuonna 1928 valmistuneesta raaka­betonipintaisesta Goetheanum II -rakennuksesta, joka nousi natsien polttaman puisen edeltäjänsä paikalle.

Tyylisuunta päätyi laajaan käyttöön Neuvostoliitossa.