Kajaanilaisen Pekka Koivun ensimmäinen työpaikka oli valmistumisen jälkeen T&H Asfaltilla levitysporukan työnjohtajana. Työnjohtohommien lisäksi tehtäviin kuului työ palkkimiehenä. Palkkimies vastaa loppupelissä koko touhun onnistumisesta säädellen massan paksuutta.

”Eihän se helppoa ollut, varsinkin kun työmiesten asenne ei ollut aina ihan kohdallaan, promillet kyllä olivat joskus vaaterissa”, Pekka Koivu muistelee työhistoriansa alkumetrejä.

Ohjelmistot tutuksi jo nuorena

Kesän jälkeen erilainen mestari tarttui nopeasti uuteen haasteeseen heti syksyllä, kun paikallisessa lehdessä Pyhännän Rakennustuote Oy haki suunnittelijaa.

”Soveltuvuustesteistä huolimatta minut valittiin pestiin. Tuoreessa työssä meni viisi vuotta ensin testaamassa uutta CAD-suunnitteluohjelmaa, ja lopussa sitä käyttäessä”, Pekka muistelee.

No, kaikki loppuu aikanaan.

”Sitten yksi puolituttu kaveri sai minut höynäytettyä Norja-kauppaan; suunnittelin taloja ja tein niihin määrälaskentaa. Pian touhu muuttui bulkkitavaran myynniksi tukkureille. Lukioruotsin pohjalta opin norjan kielen puhelimessa, kun kollega lähti kahdeksi viikoksi lomalle jättäen minut hoitamaan kioskia.”

Sitten Norjaan iski iso lama, ja kaikki pysähtyi. Onneksi Suomessa alettiin kasvattaa kuplaa tosissaan, ja niinpä kajaanilaisen matka jatkui urakoimaan Lappiin loma-asuntoja.

”Toimme Norjasta Suomeen myös ikkunoita ja timpureita, molemmista oli täällä pulaa.”

Lama iski Suomeen

”Gryndasimme juuri paritaloa hyvälle alueelle kotikaupungissa, ja siihen iski se kuuluisa 90-luvun lama. Sitten olikin hiljaisempaa, jotain työtä riitti vakuutusyhtiön vahinkotarkastuksista ja Sotainvalidien veljesliiton RAY:n tuella teettämistä remonttisuunnitelmista ja niiden paperitöistä, mutta ajat olivat tiukat.”

Taas alkoi tapahtua, kun Norjan ajoista tutuksi tullut hirsitalofirma kyseli Koivua yhteistyön perään. Siitä alkoi jälleen matkustelu asiakkaiden perässä ympäri maailmaa.

”Aloin tekemään uudelle toimeksiantajalle arkkitehti- ja rakennesuunnitelmia, kohtalainen kielitaito oli kovasti avuksi myös siinä työssä. Koulussa olin lukenut lyhyen englannin ja pitkän saksan, ja olihan sitä ruotsiakin ollut pakko opiskella. Sitten ihastuin italian kieleen parin lomareissun jälkeen, ja aloin opiskella kieltä kansalaisopistossa”, Pekka naurahtaa.

Kielitaitoisella ammattilaisella suunnittelijan tehtävät muotoutuivat aika nopeasti myyntiin.

”Puhuimme pitkään tehtäväkuvan muuttamisesta suunnittelijasta vientipäälliköksi. Ennen nimitystä pelihermoni petti, ja vaihdoin toiseen alan firmaan vuoden vientiprojektiin.”

Uudessa yrityksessä asiakkaamme olivat Japanissa ja Irlannissa, jonne toimitimme muutamia kohteita.

”En valitettavasti nähnyt tässä yrityksessä potentiaalia, vain lähinnä aiemmin tapahtuneita onnekkaita sattumuksia.”

Kun projekti päättyi, Pekka palasi kotiin ja hänet palkattiin erään kiinteistöyhtiön puolesta vetämään Kajaanin keskustassa sijaitsevan liike- ja asuinkiinteistön saneerausta. Tämän jälkeen alkoi vastaava projekti samojen yhteistyökumppanien kanssa erääseen asuinkerrostaloon.

Ja taas mentiin. Aiempi hirsipuolen työnantaja soitti maailmalla marinoituneelle Pekalle, ja tarjosi jo aiemmin allekirjoitusta vailla ollutta vientipäällikön työtä.

”Mikäs siinä, asiakaskuntani oli Ranskassa, Italiassa, Kroatiassa, Ruotsissa ja Makedoniassakin tuli käytyä asiakastapaamisessa. Lisäksi asiakkaita haettiin Japanista, Venäjältä, Englannista, Saksasta, Hollannista, Belgiasta…”, Pekka luettelee.

Taantuma puuttui jälleen kerran Pekan matkasuunnitelmiin.

”Sitten hirsipuoli hiljeni tähän nykyiseen taantumaan, ja lähdin projektoimaan nykyisen työnantajani toimistotilojen korotusta taas suoraan kiinteistöyhtiön palkkaamana. Ja täällä olen vieläkin, vaikka laajennus on ollut valmis jo pian puolitoista vuotta.”

Lue lisää Erilainen Mestari Pekka Koivun matkasta: Rakennuslehti 2/2015.