Ajoissa tehty suunnittelu torjuu kaupunkitulvia

Kun tulvantorjunta ja vesienhallinta sisältyvät kaavoituksen ja maankäytön suunnitteluun jo alkuvaiheessa, luodaan toimintatapoja, joilla kaupunkitulvia torjutaan nykyistä tehokkaammin. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä suunnittelun tukena olevia ennustemalleja ja ratkaisuja on päivitettävä reippaastikin.

Kaupunkikeskustat ovat tulvineet jo vuosi­kymmenten ajan. Aina kun rakennetaan tiiviisti ja alueella on runsaasti­ läpäisemättömiä pintoja, kertyy näissä paikoissa rankkasateella vettä herkästi suuriksi massoiksi.

”Läpäisemättömän pinnan sijaan tarvitsemme enemmän viheralueita, kuten puistoja, pihoja ja katuistutuksia. Ne tarjoavat vedelle tilaa ja hillitsevät tulvia”, sanoo Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin professori Ranja Hautamäki.

Hautamäki on perehtynyt erityisesti luonto­pohjaisiin vesienhallinnan ratkaisuihin.

Tulvantorjuntaa mietittävä suunnittelun alusta asti

Tulvantorjunta ja hulevesien hallinta kuuluvat kaupun­kisuunnittelun kaikkiin vaiheisiin osayleiskaavavaiheesta alkaen. Yksi asemakaavavaiheen työkalu on viherkerroin, jolla varmistetaan se, ettätonteil­la on riittävästi viheralueita imeyttämässä vesi­massoja.

Kaavoitusprosessissa tulvantorjuntaan on kiinnitettävä enemmän huomiota ja myös nykyistä aikaisemmassa vaiheessa.

”Vesienhallinnan suunnittelu on tähän asti ollut viimeisen vaiheen välttämätön paha sen sijaan, että kaupunkialueen suunnittelussa otettaisiin jo varhaisessa vaiheessa mukaan vesienhallintaan liittyvät rajoit­teet ja mahdollisuudet”, toteaa hulevesien hallinnan asiantuntija Nora Sillanpää.

Sillanpää vastaa suunnittelu- ja konsulttiyhtiö Sito­wise Group Oyj:ssä luontopohjaisen hulevesien hallinnan ryhmästä ja hulevesipalveluiden kehittämisestä. Lisäksi hän toimii Aalto-yliopistossa osa-aikaisena hulevesien hallinnan professorina.

”Poikkeusoloihin varautumisen tärkeä tekijä­ on se, miten mukautumiskykyinen ja joustava ympä­ristömme­ on. On ymmärrettävä se, miten pystymme palautumaan poikkeustilanteesta”, Sillanpää sanoo.

Tulvantorjunnan suunnittelu on helpompaa uudis­kohteissa kuin rakennetuilla kaupunkialueilla.­ Viimeksi­ mainituillakaan se ei ole mahdotonta, kun tekninen osaaminen yhdistetään ymmärrykseen luontopohjaisista ratkaisuista.

Laajojen alueiden selvitykset tarpeen

Tulvien muodostumiseen vaikuttavat yleensä laajan maa-alueen ominaispiirteet. Esimerkiksi kau­pun­ki­purotason selvityksissä pitää siksi huomioida ­puroympäristöä laajempi alue: sen maankäyttö,­ uomasto­ ja viemäriverkosto, näiden odotettavissa olevat muutokset sekä miten ilmastonmuutos vaikuttaa alueeseen tulevaisuudessa.

Tulvasuunnittelu käynnistyy valuma-alueen analyysilla, jossa tarkastellaan sekä nykyistä että tulevaa tilannetta. Arvioinnin kannalta olennaisia tietoja ovat muun muassa läpäisemättömien pintojen määrä ja maaperätyypit alueella. Samalla kartoitetaan luonto­kohteet sekä suojelu- ja pohjavesialueet. Näin sel­viää se, voiko alueelle syntyä vesienhallintaongelmia. Kun riskejä havaitaan, etsitään keinot, joilla niitä ehkäistään.

Laajan ja monimutkaisen alueen tulvamekanismien ymmärtäminen edellyttää hulevesi- ja avouomamallinnusta. Mallinnuksen avulla simuloidaan vedenvirtausta alueen maankäytön nykytilanteessa ja tulevaisuuden tilanteessa. Tulosten pohjalta johdetaan tulevaisuusskenaariot.

”Riskikartoituksen pohjalta voimme lähteä pohtimaan potentiaalisia ratkaisuvaihtoja. Mallien avulla voimme simuloida esimerkiksi, mitä vaikutuksia tulva­tilavuuden kasvattamisella tai tulvatasanteil­la on. Voimme myös osoittaa sen, mikä on alueel­le suunnitellun uuden asuinalueen turvallinen rakentamis­korkeus”, Sillanpää sanoo.

Myös luontoarvot otettava huomioon

Vesienhallinta ei ole pelkkää tulvariskien hallintaa.­ Suunnitteluprosessissa arvioidaan aina myös ­luontoarvoihin liittyviä riskejä. Luonnon moni­muotoisuuden tai veden laadun hallinnan tavoitteet tasapainotetaan tulvavarautumisen kanssa.

Ranja Hautamäki muistuttaa, että hulevesi ei ole pelkästään haitta.

”Kaupunkikosteikot, tulvaniityt, katujen hulevesipainanteet ja pihojen sadevesipuutarhat hyödyntävät hulevesiä. Nämä ovat esteettisesti miellyttäviä alueita, ja samalla ne tukevat monilajista kaupunkiluontoa.”
Useissa kaupungeissa on toteutettu hyviä luontopohjaisia tulvahallinnan ratkaisuja, kuten esimerkiksi Green Street -mallin kokeilu Jyväskylän Puutarha­kadulla ja Helsingissä Vauhtitien viereinen hulevesikosteikko Töölönlahden tuntumassa.

Riskit ja kustannukset tasapainoon

Tulvavarautumishankkeissa tehdään riskiarviot.­ Sen jälkeen riskit priorisoidaan ja riskien torjun­nalle­ lasketaan kustannukset. Toisessa vaiheessa arvioidaan torjunta- ja hallintakeinot ja niiden kustannukset. Päätöksenteossa punnitaan riskien ja torjuntakeinojen sekä kustannusten suhdetta. Kustan­nushyödyn perusteella päätetään varautumisen tasosta.

”Vesienhallinnan kustannushyötyanalyysejä ­tehdään hyvin poikkeuksellisista tilanteista, jotka toteutuessaan voisivat aiheuttaa suuria vahinkoja. Kaikkea ei voi kuitenkaan suojata kaikkialla kaikelta”, Sillanpää sanoo.

Malleja päivitetään ilmaston muuttuessa

Poikkeuksellisten tulvien keskimääräinen varautu­misen taso on tapahtuman esiintyminen kerran 100 vuodessa. Suomessa varaudutaan voimakkaisiin meritulviin, joita esiintyy täällä keskimäärin kerran 250 vuodessa.

Ilmastonmuutoksen kiihtyessä riskit kasvavat­ ja vanhoihin tilastotietoihin ei parane enää yksistään luottaa. Ennusteissa on enemmän epävarmuutta, ja sään ääri-ilmiöt yleistyvät ja yllättävät.­ Lisäänty­neeseen epävarmuuteen vastataan sillä, ­että tulvan­torjunnan suunnittelussa käytettäviä, nykyisiin säätilastoihin perustuvia vesienhallinnan mitoitustaseita on kasvatettu 20 prosenttia. Tuorein tutkimustieto ja uusimmat ilmastomallit edellyttävät Sillanpään mukaan kuitenkin merkittäviin tulviin varautumisessa jopa 40 – 50 prosentin kor­jaus­­kertoimia.

Teksti Jukka Nortio kuvat Adobe, Jyväskylän kaupunki, Ramboll, Ranja Hautamäen ja Nora Sillanpään kotiarkistot