Putkimieheltä tai kirvesmieheltä voi haaskautua jopa 70 prosenttia työajasta. Professori Olli Seppänen ohjeistaa työmaiden ajanhukan juurisyitä vastaan organisoinnilla, visualisoinnilla ja digitaidoilla. Lisää tietoa on luvassa työn tueksi.

Aktiivisen työajan määrää rakennustyömailla voidaan roimasti lisätä kourallisella testattuja konsteja, arvioi Aalto-yliopiston tutkijaryhmä. Päättely pohjaa jo tehtyihin ja käynnissä oleviin tutkimuksiin. Timpureiden työajan haaskautumista on jo tutkittu, mutta nyt mitataan vielä muun muassa LVI- ja sähkö­asennuksissa esiintyvää ajanhukkaa.

”Tutkimus koskee niitä järjestelyjä ja olosuhteita, joista työajan haaskaantuminen johtuu”, rajaa Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitoksen professori Olli Seppänen.

”Työntekijä tai asennustöiden urakoitsija eivät juurikaan voi vaikuttaa hukattuun aikaan.”

Ongelmat ajan haaskaantumisessa ovat paljon oletettua laajempia ja rakenteellisia, itse asiassa koko rakentamisen kulttuuria koskevia.

”Hukka aiheutuu pääosin ongelmista suunnittelussa, logistiikassa ja työn koordinoinnissa, eikä siis itse työsuorituksesta.”

Kovaa puhetta, mutta siihen löytyy kättä pidempää.

Seppänen viittaa tutkimuksiin useiden työlajien osalta: putkiasennuksissa ja timpurin työssä on mitattu keskimääräiseksi hukka-ajaksi 70 prosenttia työajasta.

Raflaava hukkalukema sisältyy kirvesmiesten ajanhukasta tehtyyn diplomityöhön, joka käsitteli hukan mittaamista väliseinätyössä. Tämän lisäksi arvio nojaa yhteensä seitsemällä työmaalla toteutettuun sisäpaikannustutkimukseen.

Seuraavaksi LVI- ja sähköasennustyöt

Itse työteho on aina näiden mittausten ulkopuolella, eli yliopistotutkijat eivät suinkaan hiosta duunareita.

Työntekijän tehokkuuteen liittyviä tekijöitä ei tutkimuksissa edes raportoida.

”Lisäksi tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista ja vastaukset ovat anonyymeja”, Seppänen kertoo.

Seppäsen mukaan luppoajan perimmäisiä syitä selvitetään parhaillaan LVI- ja sähköasennuksessa. Tutkimuksen avulla on tarkoitus vuoden kuluessa saada tarkkapiirtoinen kuva siitä, mikä osa LVI- ja sähköasentajan työajasta on arvoa lisäävää tuottavaa työtä.

”Taloteknisissä töissä hukka-aika voi olla vielä keski­määräistä suurempi.”

”Hukan määrällä on suora korrelaatio työn tuottavuuteen, mutta yksittäinen urakoitsija ei tyypillisesti voi juurikaan vaikuttaa siihen, vaan kyseessä on systeeminen ongelma.”

Tutkijoita siivittää usko, että lopulta juurisyiden tarkka kuva vie rakennusalaa eteenpäin.

Seppäsen mukaan lisää dataa saadaan nyt toteutettavasta laajasta kyselytutkimuksesta asentajan tilanne­tietoisuudesta ja siitä, mitä he kokevat tarvitsevansa työssään.

”Työsuunnitelman pitää olla kaikkien ymmärrettävissä ja jatkuvasti ajan tasalla”, Olli Seppänen korostaa.

Lääkkeet tiedossa, kuva tarkentuu

”Kuvaa tarkennetaan ja laajennetaan nyt laajemmalla otoksella ja laadullisella tutkimuksella”, Seppänen sanoo.

”Lääkkeet ovat tiedossa, ja yksittäisissä työvaiheissa tilannetta on saatu parannettua 20 – 40 prosenttia”, Seppänen korostaa.

Hyviä tuloksia on saatu jo monelta työmaalta. Esimerkkinä Hans Pasilan Aalto-yliopistossa laatimassa­ diplomityössä on kuvattu ajanhukan vähentämistä muutaman asentajan osalta.

”Tutkimuksissa yksinkertaisin toimin saatiin tuottavuutta tehostettua huomattavasti.”

Hukan vähentämistä varten on keksitty useitakin malleja.

Esimerkiksi liikkumista työmaalla voi vähentää asentajien visuaalisen ohjauksen avulla.

”Työsuunnitelman pitää olla kaikkien ymmärrettävissä ja jatkuvasti ajan tasalla.”

Avainroolissa on kaikilla osapuolille tarjolla oleva tilannekuva siitä, mitä työmaalla tapahtuu ja mikä on kunkin henkilön tehtävä.

Seppäsen arviossa ”valaistuneiden” määrä liikkuu alle kymmenen prosentin tietämissä per firma; hän tietää, koskapa ”aika samoja kasvoja tapaa näiden asioiden merkeissä”.

Sen sijaan monia uusia yrityksiä onkin perustettu
kokonaan uusiin toimintamalleihin perustuen, mikä herättää toivoa.

Käskynjako takaisin, mutta nykymallisena

Yksi vanha käytäntö rakennuksilla eli mestarien käskynjako aamuseitsemältä olisi Seppäsen mielestä tervetullut paluumuuttaja. Nykymaailmassa malli olisi kuitenkin vanhan ajan käskytyksen ja tylytyksen asemesta kaksisuuntainen: päivittäisjohtamisen kokous kulkee lean-terminologiassa nimellä ”daily huddle”.

”Digitaaliset työkalut auttavat siinä, että viesti kulkee vastavuoroisesti”, Seppänen lisää.Modernin käskynjaon avulla pääurakoitsija saisi ­pidettyä pitkälle ulottuvat alihankintaketjut paremmin hyppysissään.

Parempia asennustasoisia suunnitelmia

Keskitetyillä logistiikkaratkaisuilla on mahdollista merkittävästi vähentää ajanhukkaa asennustöissä.

”Lisäksi tarvitaan parempia asennustasoisia suunnitelmia ja keskitetysti suunniteltua logistiikkaa.”

Miten nämä keinot saadaan laajasti käyttöön ja skaalautumaan kaikkiin työlajeihin?

”Ydinkysymykseen liittyvää jatkotutkimusta tehdään parhaillaan osana Building 2030 -konsortion tutkimustyötä”, Seppänen viittaa kädellä, kuinka laaja tutkimushanke on.

Tutkimusrahoittajina toimivat nyt muun muassa Sähkötekniset työnantajat STTA ja LVI-Tekniset ­Urakoitsijat LVI-TU. Pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita ovat LCI Finland, RIL, RKL ja Rakennusteollisuus RT.

Teksti Reijo Holopainen, kuvat Jani Laukkanen