E18-moottoritie välillä Koskenkylä–Kotka avattiin liikenteelle viime syyskuun lopulla – erillishankkeeksi irrotettua Kyminlinnan moottoritietä lukuun ottamatta. Syyskuussa valmiina luovutetun tien kunnosta vastaa vuoteen 2026 asti Tieyhtiö Valtatie 7 Oy.

Tienrakennuksen uudisinvestoinnit ovat yleensä kasautuneet vuosiksi samalle seudulle, mikä on rakennuskustannusten ja kokonaisuuden tulevan toimivuuden kannalta järkevää. Viime viiden vuoden ajan katseet Pasilasta ovat olleet kääntyneinä itään. Suunta on luonnollinen, koska eurooppalaiseen moottoritieverkostoon kuuluvan E18:n osuudesta Suomessa on jo valmiina Helsingin ja Turun välinen osuus. Itärajalle asti E18 ulottuu noin kolmen vuoden kuluttua, kun keväällä 2015 tarjouskilpailussa oleva viimeinen E18:n suururakka saadaan päätökseen.

Päättynyttä työmaata varten perustetun TYL Pulterin ydintiimi koostui YIT:n ja Destian infrarakentajista, jotka ovat edustettuina myös ylläpitovaiheesta vastaavassa Tieyhtiö Valtatie 7:ssä. Tieyhtiön pääosakas on luxemburgilainen Meridiam Infrastructure Projects S.á.r.l. Muut osakkaat ovat Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen sekä YIT ja Destia.

Tällä hetkellä meneillään on eräänlainen välivaihe, sillä noin 300 miljoonaa euroa maksanut Koskenkylä–Kotka-urakka työllistää pääosin ylläpito-organisaatiota. Siinä on edustettuna vain kaksi urakkavaiheeseen osallistunutta –
 ennen ensi kesänä tehtäviä Ahvenkosken vanhojen siltojen korjaustöitä.

”Kaikkiaan kolmen sillan korjauksiin on varattu ensi kesä. Lisäksi jäljellä on vielä kevyen liikenteen väylien rakentamista sekä rinnakkaistieksi jätetyn vanhan valtatien kaventamista”, kertoo YIT:n laatupäällikkö Jussi Laamanen.

Näihin jäljellä oleviin töihin verrattuna jo tehdyt uudisrakennetyöt ovat monta kertaluokkaa mittavammat ja myös vaativammat. Siltarakenteista vaativin on Ahvenkosken uusi, arkkitehtonisestikin komea Langer-palkkisilta, jonka toteutustapa on Euroopan laajuisestikin ainutlaatuinen. Silta on varustettu vain yhdellä teräskaarella; sillan kansi toimii kaaren vetotankona.

”Jos vaativuudesta puhutaan, on syytä korostaa myös siltojen vedeneristystöitä. Niiden onnistuminen Ahvenkosken hankalissa olosuhteissa vaati todellista ammattitaitoa”, kertoo TYL Pulterin siltarakenteista vastaava rakennuspäällikkö Pertti Kärkkäinen.

Vihreät arvot keskiössä

Rakennuttajan eli Liikenneviraston
näkökulmasta oli oleellista vastaanottaa työt sovitun laatuisina, sovittuna aikana ja budjetissa pysyen. Nämä periaatteet toteutuivat hyvin. Hankkeella oli määritelty myös rahassa vaikeasti mitattavia, liikenneturvallisuuteen ja ympäristöarvoihin liittyviä tavoitteita.

Ekologiset arvot konkretisoitu
vat esimerkiksi siinä, että tievalais
tuksen ja telematiikan suunnitte
lun ohjaavana periaatteena on ollut
energiatehokkuus. Telematiikan ohjauksessa on tästä syystä älykästä, tarpeenmukaista ohjausta, ja tunnelit valaistuvat led-lampuin.
Eläinten liikkumista varten tieosuudelle on rakennettu viisi vihersiltaa.

”Myös melusuojauksissa olemme suosineet mahdollisimmanympäristömyötäisiä ratkaisuja. Maisemalliset arvot on otettu alusta lähtien huomioon tässä isossa kokonaisuudessa”, kertoo Liikenneviraston projekti-insinööri Harri Liikanen.

Suomalaisittain ainutlaatuista hankkeessa on myös se, että ympäristötaiteelle on annettu tilaa.

”Loviisan läntisen sekä Ruotsinpyhtään ja Siltakylän eritasoliittymien siltojen keskikaistapilareiden taidekuorirakenteet sekä Pyhtään meluaidan lasille printatut kaisla-aiheet ovat esimerkkejä tästä”, kertoo hankkeen maisemasuunnit
telua johtanut arkkitehti Eeva-Liisa Härö Ramboll Finland Oy:stä.

Kyminlinnan liikenne ei 
kohta melua

Tsaarinaikaisena linnoitusalueena tunnetun Kyminlinnan maisemaan valmistui marraskuussa vanhaa tyyliä henkivä meluseinä. Materiaalina on luonnonkivi, Haapalan punaruskea, joka on louhittu parinkymmenen kilometrin päästä keskisestä Kymenlaaksosta. Kotkan saarelle johtavan liittymän välittömässä tuntumassa sijaitsevan kaarevan seinän voisi tyylinsä ja ”patinoitunuutensa” puolesta uskoa rakennetun samaan aikaan kuin läheiset linnoitusvallitkin. Asennuksessakin oli piirteitä vanhasta kivimiesten tekniikasta.

”Kivet ladottiin päällekkäin ja limittäin sekä kiinnitettiin toisiinsa harjateräksillä ja laastilla. Harjateräkset ankkuroitiin aina kahden kiven läpi kolmanteen”, selvittää työmaapäällikkö Jussi Loikkanen Graniittirakennus Kallio Oy:stä.

Graniittirakennus Kallio on koko kaksivuotisen erillishankkeen pääurakoitsija. Yhtiö on kasvanut nopeasti liikevaihdoltaan infrarakentajien raskaaseen sarjaan. Kaiken lisäksi yrityksen kannattavuus on säilynyt hyvänä myös viime vuosina samaan aikaan, kun suuri osa alan toimijoista on sukeltanut syvälle.

Jussi Loikkasen mukaan käynnissä oleva moottoritieurakka on ”luvattu” toteuttaa puolessatoista vuodessa ja 29,6 miljoonalla eurolla. Urakka sisältää myös hitaita työvaiheita, joiden vauhtiin ei juuri voi vaikuttaa. Merkittävin näistä ”hidasteista” on painopenkereiden rakentaminen vesistösiltojen perustusten kohdalla. Painopenger on pehmeillä joenrantapehmeiköillä tarpeen, jotta varsinaisen sillanrakentamisen käynnistyessä laskennallisista painumista valtaosa on jo tapahtunut.

Melusuojausten määrä 
tuplaantui

Kun Kyminlinnan moottoritiehanke käynnistyi, oli olemassa rakennuttajan lopullinen päätös meluesteistä noin 2,3 kilometrin matkalla. Jo tuossa vaiheessa oli tiedossa, että lähistön asukkaita ja työssäkävijöitä tullaan suojaamaan liikenteen melulta sekä meluseinin että melukaitein ja -vallein. Tiedossa oli myös, että meluvallien täyttömateriaalina ja kivirakenteisten meluseinien taustatäyttömateriaalina käytetään kohtuuetäisyydellä sijaitsevien energialaitosten lentotuhkaa ja pohjakuonaa.

”Kuudelta laitokselta tuli täyttöihin tuhkaa ja kuonaa yhteensä noin 65 000 kuutiometriä eli määrä, jonka hankkeen ympäristölupa mahdollisti”, kertoo Graniittirakennus Kallion työmaapäällikkö Antero Lehtinen. Hän siirtyi työmaalle saatuaan viime syksynä valmiiksi Haminan kahdesta ohikulkutieurakasta itäisemmän.

Lehtinen kehuu tuhkan geoteknisiä ominaisuuksia, joskin ”säävarauksin”. Jos kuivia pakkaskelejä riittää kohtuupitkään, lentotuhkan routimisherkkyyttä voi käyttää hyödyksi, koska se kantaa tällöin jopa ty ökoneita. Sadesäällä lentotuhka voi olla hankala käsiteltävä.
”Routivuuden takia tuhkatäyttöihin tulee myös lämmöneristys, tässä tapauksessa suulakepuristettu polystyreenilevy.”

Kyminlinnan vallitusalueelta
kilometrin verran itään päin sijait
see Jumalniemen ramppi, johon urakan aikana valmistuu uusi eritasoliittymä. Liittymän läheisyyteen on jo rakenteilla yli puolen kilometrin pituinen osuus puurakenteista, teräskehikoin tuettua meluseinää.
”Tässä kohdin on ollut tarpeellista perustaa meluaita paaluille. Normaalein putkipaaluin toteutettu paalutus ulottuu maksimissaan noin yhdeksän metrin syvyyteen”, Jussi Loikkanen kertoo.

Siltarakenteissa tullaan puolestaan käyttämään porapaalutusta. Erityisesti Korkeakosken jokihaaran kohdalla, Kyminlinnasta noin kolme kilometriä itään porapaalujen pituus on enimmillään jopa 40 metriä eli lähellä porapaalutekniikan ylärajaa. Paikoin pehmeikkö ulottuu niin laajalle alueelle, että yksittäisten paaluperustusten asemesta on todettu paremmaksi ratkaisuksi valaa pehmeikön päälle paalulaatta.

Teksti Vesa Tompuri, kuvat Matti Vuohelainen, Olli Urpela