Tarve insinöörille ja puutarhurille

Viherkattojen suunnittelu ja rakentaminen vaatii ymmärrystä rakennetekniikasta, kasvukerrosten vesitaloudesta ja kasvien sopeutuvuudesta vaihteleviin olosuhteisiin.

Viherkattojen historia on ikivanha, mutta nykymuodossaan niitä on toteutettu ensi kerran Saksassa 1970-luvulla. Yleistymistahti muualla on riippunut pääasiassa asenteista ja rakentamisen tottumuksista, vaikka muun muassa Suomessa viherkattojen vähäisyyden tavallisin perustelu oli vetoaminen ankariin ilmasto-olosuhteisiin.

”Toki ilmasto-olosuhteet on huomioitava, mikä ei tarkoita sitä, etteikö sopivia kasveja löydy. Maksaruoho on esimerkki kasvista, joka ravinteita vähän vaativana on osoittautunut Suomessa mainioksi valinnaksi viherkatoille”, toteaa maisema-arkkitehti Pia Kuusiniemi LOCI maisema-arkkitehdit Oy:stä.

Jos viherkatto sijaitsee olosuhteissa, joissa maksaruohonkin tarvitsema ravinnemäärä on liikaa tai jos vain erittäin ohuelle kasvukerrokselle on tilaa, Kuusiniemi suosittelee kasvillisuudeksi ”kuivan paikan” heinää. Suomessa viime aikoina yleistyneisiin viherpihakansiin hän suhtautuu myönteisesti, mutta muistuttaa niiden myöhempien korjausten kustannuksista.

”Kasvillisuudella varustettu pihakansi kestää käytössä 30–40 vuotta. Sen jälkeen on edessä miljoonaremontti, oli rakenne suunniteltu ja toteutettu miten hyvin tahansa. Tämä kannattaisi ottaa huomioon taloyhtiöissä, jottei tule samanlaisia budjettiyllätyksiä kuin putkiremonteissa monesti nykyään”, Kuusiniemi sanoo.

Kerrokset kasvien mukaan

Maksaruoho on Suomen oloissa hyvä valinta viherkattoihin, joiden kasvukerroksen paksuus on tarpeen tai toiveena rajoittaa alle kymmeneen senttimetriin. Näissä tapauksissa rakenteet on muutenkin toteutettu ohuina synteettisten materiaalien avulla. Esimerkiksi vettä tehokkaasti johtavat polymeeripohjaiset salaojamatot sekä vettä johtavat, mutta sopivasti myös pidättävät kivivillamatot ovat tavallisia materiaaliratkaisuja nykyaikaisissa viherkattorakenteissa.

”Kalliihko, mutta varmasti toimiva ratkaisu on sellainen, jossa rakenne sekä pidättää että johtaa vettä sopivassa suhteessa. Kivivillamatoista itselläni on hyviä kokemuksia, mutta on myös muita hyviä ratkaisumalleja”, toteaa toimitusjohtaja Pekka Vattulainen Viher-Pirkka Oy:stä.

Vattulainen toteaa rakenteiden kokonaishintatason olevan nykyisin paremmin kohdallaan kuin vielä viisi vuotta sitten, jolloin hänen mukaansa rakenteista riisuttiin hintasyistä niiden välttämättömät, vettä pidättävät rakenneosat.

”Nykyään ei tällaisiin virheisiin enää juuri törmää. Suunnitteluosaamista on ja ennen kaikkea harkittuja suunnitelmia ei lähdetä perusteettomasti karsimaan”, hän sanoo.

Vattulaisella on tarkka käytännöllinen näkemys siitä, millaisia kasveja kannattaa mihinkin rakennetyyppiin ja olosuhteisiin istuttaa. Runsaan parinkymmenen senttimetrin kasvukerroksella varustetulla viherkatolla viihtyvät parhaiten perennakasvit ja pienet pensaat.

Jos halutaan puita, kasvukerrokselle on varattava vähintään 600 millimetriä.

”Puita istutettaessa on syytä muistaa, että 30 vuoden kuluttua juuristo ja itse puu ovat aika järeää tavaraa. Kerran on käynyt niinkin, että tästä palaverissa muistuttaessani kaikki puusuunnitelmat ruksattiin yli”, Vattulainen kertoo.

Maanalainen pysäköinti toi viherkattobuumin

Pekka Vattulainen ja Pia Kuusiniemi korostavat mielellään erityisesti pääkaupunkiseudun kaavoituksen merkitystä viherkattojen suosion kasvun yhtenä syynä. Kun parkkitilojen rakentamisesta maan alle on tullut lähes vakioratkaisu, samalla on muodostunut laajoja betonisia pihakansitasoja, joille on viihtyisyyden nimissä usein haluttu kasvillisuutta.

Niin pihakansien kuin varsinaisten viherkattojenkin tapauksessa vedeneristyksen virheettömyyden merkitys on tietysti tärkeää. Erityisen tähdellistä vedeneristyksen onnistuminen on silloin, kun alapuolelle on sijoitettu lämpimiä tiloja.

”Joskus kuulee esitettävän jopa vedeneristyksen poisjättämistä pihakansirakenteista, jos alapuolella on kylmiä tiloja. Täysin vesitiiviiseen ratkaisuunhan betonilla ei milloinkaan päästä”, perustelee Kerabit Pro Oy:n tuoteryhmäpäällikkö Miina Merisalo.

Merisalo on tehnyt insinöörityön viherkatoista ja niiden soveltuvuudesta Suomeen. Hän korostaa sekä viherkaton vedeneristyksen huolellisen toteutuksen että koko rakenteen säännöllisen huollon keskeistä merkitystä.

”Vuoden välein pitäisi vähintään puhdistaa roskat niin, että vedenpoisto ja koko vedenhallintajärjestelmä toimivat moitteettomasti”, hän toteaa.

Kokemukset karttuneet

Etenkin viime kahden vuoden aikana viherkattoja on valmistunut erityisesti yritysten toimistorakennusten ja julkisten rakennusten yhteyteen. Finnairin kaksi vuotta sitten valmistuneen pääkonttorin katto kuuluu tähänastisista kohteista suurimpiin.

”Kohde onnistui ilmeisen hyvin, sillä ainakaan kahden vuoden takuuaikana ei ole tarvinnut rakenteeseen kajota. Viherurakoitsija asensi rakenteeseen kivivillamatot, joiden tehtävänä suunnitelmien mukaisesti on pitää yllä sopivaa vesitasapainoa”, kertoo pääurakoitsijana toimineen SRV Rakennus Oy:n työmaapäällikkö Markku Kallioinen.

Outotecin uuden pääkonttorin viherkatto on ollut valmiina vuoden.

”Tarkkaan ottaen tässä tapauksessa rakenne on vesieristetty pihakansi, joka verhoilussa kolmea erisävyistä maksaruohoa, kertoo kohteen pääurakoitsijan”, Peab Oy:n projekti-insinööri Erkki Vaara.

Muissa kuin talonrakennuskohteissa viherkatoista on Suomessa toistaiseksi vähänlaisesti kokemuksia. Johtava konsultti Simo Koivuniemi Ramboll Finland Oy:stä näkee viherkattojen käytön olevan yksi keino vähentää yleisten alueiden hulevesiviemäreiden kuormitusta ja alueiden tulvimisriskejä.

”Viherkattojen periaatteella toimivia hulevesien viivästys- ja käsittelyrakenteita on jo kokeiltu. Niiden toimivuudesta on ennenaikaista sanoa mitään ehdotonta. Käytännöllisiin hulevesien poisjohtamisen ratkaisuihin ja niiden pitkäaikaiseen toimivuuteen on joka tapauksessa kiinnitettävä runsaasti huomiota”, Koivuniemi sanoo.

Teksti Vesa Tompuri, kuvitus Juhani Mattila, Piirtopalvelu Rautio Oy

 

1. Kasvillisuuskerros, maksaruohomatto

2. Kasvualusta

3. Suodatinkangas

4. Salaojittava ja vettä varastoiva kerros

5. Vedeneristys VE 80 + Juurisuojakermi

6. Puu- tai rakennuslevyalusta

7. Kantava rakenne ja lämmöneristeet.

8. Höyryn- ja ilmansulku (BH1)

9. Ontelolaatta

Katon kaltevuutena on 1:20…1:50. Suunnittelussa on huomioitava viherrakenteen vettynyt paino. Reuna-alueet suojataan tuulieroosiolta ja tuulen imukuormalta suojakiveyskaistalla >500 mm.

Piirros on toteutettu Miina Merisalon avustuksella Nordic Waterproofingin leikkauskuvasta, joka löytyy Merisalon Viherkattorakenteiden kehitys ja niiden soveltuvuus Suomen olosuhteisiin -opinnäytetyöstä (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2014).