Pääkirjoitus

Kuka muu muka?

”Ammattilaiset pääsevät valitsemaan

parhaat paikat.”

Viestintä on maailman vaikein tiede. Ai mistä minä sen tiedän? No, jos se olisi kamalan helppoa, tuskin maailmassa olisi eriarvoisuutta tai sotia. Puhumalla asiat pitäisi kyetä selvittämään, vai kuinka?

Nyt kun rakentaminen taas vetää täydellä höyryllä Suomen taloutta eteenpäin, kuka mielestäsi rekrytoi parhaat osaajat, motivoituneimmat nuoret tähdet ja kovan luokan seniorirakentajat? Minusta kysymykseen on helppo vastaus.

Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä uskoo, että menestyminen edellyttää ”sydämen sivistystä” – avointa viestintää, henkilös­tön kunnioittamista ja selviä tavoitteita. ”Se näkyy Koneessa ja sitä Kelakin tekee. Olemme tehneet tuottavuusloikkia kymmenillä miljoonilla euroilla ja jatkossa teemme uusia loikkia joka vuosi”, ensi vuoden alusta eläkkeelle siirtyvä Hyssälä kommentoi viime vuoden lopulla Talouselämässä.

Monet tutkimukset kertovat selvää kieltä siitä, että palkka ei näyttele työviihtyvyydessä yhtä suurta roolia kuin yhteisön hyvä henki ja avoin työnteon kulttuuri. Nuoret ja myös vanhemmat ammattilaiset valitsevat tänään työympäristön, jossa vuorovaikutus toimii ja omaan tekemiseen voi vaikuttaa.

Alamme ammattilaisille löytyy tällä hetkellä töitä. Uskokaa tai älkää, ammattilaiset pääsevät valitsemaan parhaat paikat päältä. Olen tämän syksyn aikana kiertänyt alan tilaisuuksissa, joissa valitellaan, että työ­voima liikkuu rahan perässä.

Kuka haluaa tunnustaa, että hyvä mestari lähti jonkun muun syyn kuin rahan perässä? Olen tavannut nuoria mestareita, jotka keskustelevat paljon keskenään siitä, miten he viihtyvät töissä ja millaisia ura­koita he pääsevät tekemään. Keskusteluita sivussa seuraavana havaitsee myös sen, että työstä saadulla palautteella on väliä kaikille ihmisille – palautteen avulla työ saa merkityksen.

Vaikeahan sitä on tunnustaa, että ihmiset eivät viihdy meillä töissä. Eivätkä ne pysy edes rahalla.

Kuuluisa työn tulevaisuuden tutkija ja arvostettu mielipidevaikuttaja Esko Kilpi muistuttaa, että teollisen ajan johtamiseen liittyvät mallit eivät ole asiantuntijatyössä pelkästään tehottomia vaan jopa vahingollisia. Tehokkaan, älykkään ja arvoa tuottavan työn määritelmä on muuttumassa. Asiantuntijat ja parhaat osaajat haluavat tulla nähdyksi ja huomioiduksi, vähän kuin parisuhteessa.

Ei pahuksen vaikeaa, mutta kuitenkin helkutin haastavaa!

Tsemppiä kaikille vuoden 2016 loppuun – tätä vuotta ei voi elää enää uudestaan!

Jari Kostiainen