graafi

Tarve insinöörille ja puutarhurille

Viherkattojen suunnittelu ja rakentaminen vaatii ymmärrystä rakennetekniikasta, kasvukerrosten vesitaloudesta ja kasvien sopeutuvuudesta vaihteleviin olosuhteisiin.

teksti vesa tompuri kuvitus Juhani Mattila/Piirtopalvelu Rautio Oy

Viherkattojen historia on ikivanha, mutta nykymuodossaan niitä on toteutettu ensi kerran Saksassa 1970-luvulla. Yleistymistahti muualla on riippunut pääasiassa asenteista ja rakentamisen tottumuksista, vaikka muun muassa Suomessa viherkattojen vähäisyyden tavallisin perustelu oli vetoaminen ankariin ilmasto-olosuhteisiin.

”Toki ilmasto-olosuhteet on huomioitava, mikä ei tarkoita sitä, etteikö sopivia kasveja löydy. Maksaruoho on esimerkki kasvista, joka ravinteita vähän vaativana on osoittautunut Suomessa mainioksi valinnaksi viherkatoille”, toteaa maisema-arkkitehti Pia Kuusiniemi LOCI maisema-arkkitehdit Oy:stä.

Jos viherkatto sijaitsee olosuhteissa, joissa maksaruohonkin tarvitsema ravinnemäärä on liikaa tai jos vain erittäin ohuelle kasvukerrokselle on tilaa, Kuusiniemi suosittelee kasvillisuudeksi ”kuivan paikan” heinää. Suomessa viime ­aikoina yleistyneisiin viherpihakansiin hän suhtautuu myönteisesti, mutta muistuttaa niiden myöhempien korjausten kustannuksista.

”Kasvillisuudella varustettu pihakansi kestää käytössä 30–40 vuotta. Sen jälkeen on edessä miljoonaremontti, oli rakenne suunniteltu ja toteutettu miten hyvin tahansa. Tämä kannattaisi ottaa huomioon taloyhtiöissä, jottei tule samanlaisia budjettiyllätyksiä kuin putkiremonteissa monesti nykyään”, Kuusiniemi sanoo.

Kerrokset kasvien mukaan

Maksaruoho on Suomen oloissa hyvä valinta viherkattoihin, joiden kasvukerroksen paksuus on tarpeen tai toiveena rajoittaa alle kymmeneen senttimetriin. Näissä tapauksissa rakenteet on muutenkin toteutettu ohuina synteettisten materiaalien avulla. Esimerkiksi vettä tehokkaasti johtavat polymeeripohjaiset salaojamatot sekä vettä johtavat, mutta sopivasti myös pidättävät kivivillamatot ovat tavallisia materiaaliratkaisuja nykyaikaisissa viherkattorakenteissa.

”Kalliihko, mutta varmasti toimiva ratkaisu on sellainen, jossa rakenne sekä pidättää että johtaa vettä sopivassa suhteessa. Kivivillamatoista itselläni on hyviä kokemuksia, mutta on myös muita hyviä ratkaisumalleja”, toteaa toimitusjohtaja Pekka Vattulainen Viher-Pirkka Oy:stä.

Vattulainen toteaa rakenteiden kokonaishintatason olevan nykyisin paremmin kohdallaan kuin vielä viisi vuotta sitten, jolloin hänen mukaansa rakenteista riisuttiin hintasyistä niiden välttämättömät, vettä pidättävät rakenneosat.

”Nykyään ei tällaisiin virheisiin enää juuri törmää. Suunnitteluosaamista on ja ennen kaikkea harkittuja suunnitelmia ei lähdetä perusteettomasti karsimaan”, hän sanoo.

Vattulaisella on tarkka käytännöllinen näkemys siitä, millaisia kasveja kannattaa mihinkin rakennetyyppiin ja olosuhteisiin istuttaa. Runsaan parinkymmenen senttimetrin kasvukerroksella varustetulla viherkatolla viihtyvät parhaiten perennakasvit ja pienet pensaat.

Jos halutaan puita, kasvukerrokselle on varattava vähintään 600 millimetriä.

”Puita istutettaessa on syytä muistaa, että 30 vuoden kuluttua juuristo ja itse puu ovat aika järeää tavaraa. Kerran on käynyt niinkin, että tästä palaverissa muistuttaessani kaikki puusuunnitelmat ruksattiin yli”, Vattulainen kertoo. Lue lisää www.rakennustaito.fi

1. Kasvillisuus­kerros, maksa­ruohomatto 2. Kasvualusta 3. Suodatinkangas 4. Salaojittava ja vettä varastoiva kerros 5. Vedeneristys VE 80 + Juuri­suojakermi 6. Puu- tai rakennuslevyalusta 7. Kantava rakenne ja lämmöneristeet. 8. Höyryn- ja ilmansulku (BH1) 9. Ontelolaatta Katon kaltevuu­tena on 1:20…1:50. Reuna-alueet suojataan tuulieroosiolta ja tuulen imu­kuormalta suojakiveyskais­talla >500 mm. 

Piirros on toteutettu Miina Merisalon avustuksella Nordic Waterproofingin leikkauskuvasta, joka löytyy Merisalon Viherkattorakenteiden kehitys ja niiden soveltuvuus Suomen olosuhteisiin -opinnäytetyöstä (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2014).
1. Kasvillisuus­kerros, maksa­ruohomatto 2. Kasvualusta 3. Suodatinkangas 4. Salaojittava ja vettä varastoiva kerros 5. Vedeneristys VE 80 + Juuri­suojakermi 6. Puu- tai rakennuslevyalusta 7. Kantava rakenne ja lämmöneristeet. 8. Höyryn- ja ilmansulku (BH1) 9. Ontelolaatta Katon kaltevuu­tena on 1:20…1:50. Reuna-alueet suojataan tuulieroosiolta ja tuulen imu­kuormalta suojakiveyskais­talla >500 mm. Piirros on toteutettu Miina Merisalon avustuksella Nordic Waterproofingin leikkauskuvasta, joka löytyy Merisalon Viherkattorakenteiden kehitys ja niiden soveltuvuus Suomen olosuhteisiin -opinnäytetyöstä (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2014).